Meillä oltaisiin aina ulkona, metsissä, rumuamassa jos
koirilta kysyttäisiin. Nyt ei kysytty, ruvettiin rakentamaan
aitausta koskapa kumpikaan pentu ei ymmärrä että
maailma ei ole sentään niin turvallinen paikka
vaikka kotipihasta lähdettäisiinkin.
Suunnittelun alussa minä olisin hieman pienenpäänkin
tyytynyt. Nyt olen kuitenkin iloinen tästä koosta (60 neliötä)
tässähän sopii juoksemaan, on puita ja piiloja,
viettävä paikka jossa ei vesi seiso.
Entäs tämä:
Tarhaan käynti on suoraan olohuoneesta!
Lenkille lähtemisen riemun voi purkaa heti pihalla eikä
kengännauhoista repimällä.
Vilin mielestä tämäkin on ETU, voi käydä kurkkaisemassa
ollaanko sitä vielä sisällä.
"Leikkimökki" aloitetaan kun verkko on kunnolla
paikallaan.
5 kommenttia:
Nyt on hyvä ja turvallinen pentujen temmeltää. Meillä on mummulassa myös vastaava aitaus, isompi vielä, jonne on kulku talosta terassin takaa. Siinä on vain se vika, että tuota meidän porokoiraa ei voi pitää siellä vapaana. Tai voi valvonnan alta. Aita on nimittäin vain metrinen ja tuohan menee siitä yli... Aika hassua, että tuo 45-senttinen tekee moisen tempun, kun esimerkiksi meidän afgaani aikanaan ymmärsi, että aita on sitä varten, että sen sisäpuolella pysytään. Sekin olisi kyllä ihan leikiten sen ylittänyt, korkeutta ja vauhtia ja pomppuvoimaa oli kuitenkin muuten rutkasti enemmän kuin tuossa porossa.
Kyllä kelpaa pienten koirulien!
No mä jo aattelinki, ettei se tarha VOI olla valmis: Jos se aita jää maanpintaan, ni äkkiä koirat kaivaa kuopan mistä sitte pääsevät aidan ali karkuun. :)
Onpa hienon iso leikkikenttä karvakorville temuta!
Kesken eräinenhän tämä! Nuusku näytti jo malliksi miten pienestä kolosta koira pääsee, jos haluja riittää. Hölmöläinen juoksi suoraan toisen puolen ovelle ja sisäkautta nopeasti takaisin tarhaan.
Tässä kohti on kunnollinen kivikko, suuria ja pieniä. tolpat tulevat epämääräisin välein, koetetaan saada ne lohkareiden väliin. P.S Minä osallistun vain pikkuisen isommalla panoksella kuin V&N :)
Lähetä kommentti