Kuinkas ollakkaan, katosta riippuivat!
Mukavalta näyttivät!
Trofeet katseltiin.
Ylhäällä oikealla puun kolossa näätä.
Ensi talvena meiltä lähtee metsälle opettamaan
ja oppimaan mies ja koira, kuinka näätiä metsästetään.
Tämä minua viehätti, niin viattomana katselee kuin
Nuuskukin.
Maitohampaissa kuitenkin melkoinen voima ja tarkkuus.
Kotoa lähtiessä muistamme nykyisin tehdä viimeisen kierroksen
ja katsella koiran silmin mitä ihanaa jää hampaiden ulottuville.
Vili ei välitä pureskelubakkanaaleista!
Pikkupojasta on jo kasvanut rauhallinen ja iloinen ja tottelevainen
mussukka ja niin kaunis. Koskaan aikaisemmin en ole elänyt
Suomen pystykorvan kanssa, kuitenkin olen ollut siinä
harhaluulossa että ne ovat kovia räkyttäjiä, se on virheluulo.
Messuilla oli mukava käydä, nähdä se hulina ja
tavaran paljous. Syödä hyvää kalakeittoa reserviläisten
kenttäkeittiöstä.
Aurinko paistoi, emmekä sortuneet minkään tarpeettoman
ostamiseenkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti