Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









keskiviikko 8. toukokuuta 2013

Kohta se on valmis!

 Hermostunutta odottelua! Mitä tapahtuu?
Nuusku pitää silmällä porttia, kunpa joku jättäisi sen 
edes hetkeksi auki.

 Vili on toimelis poika, otti osaa rakentamisen 
jokaiseen vaiheeseen. Nämä eristystyöt 
olivat mielisimmät.
Talvilintulaudat jäivät koiratarhaan, kumpikaan koira ei välitä 
tiaisten lintulautojen tyhjennystalkoista jotka alkoivat
kopin rakennus aikaan.

 Voi jos ilma lämpiäisi sen verran että ruoho alkaisi kasvaa,
ihan itseni vuoksi toivon.
Ostimme sellaisen suorakaiteen mallisen kierrätys-
muovista tehdyn altaan johon voi nostaa koko koiran.
Sitä toimenpidettä ei monta kertaa päivässä saa tehtyä.

Koirankoppihan siitä muotoutuu:

Ei kommentteja: