Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









torstai 9. toukokuuta 2013

Koneavusteinen kanoottiretki

 Illasta tuulet tyyntyivät,
nostettiin uusi kulkuväline auton katolle, 
melat ja liivit peräkonttiin. Niin, ja 
lämmintä päälle.

 Myös hiljainen akkukäyttöinen avustaja.

 Viime kesänä sorsametsästyksen aloituspäivänä
läksimme vesille, vedimme mootorilla kanootin määränpäähän.
Jouduimme jättämään sen tutun saaren rantaan
päästäksemme nopeammin pois (no, rintakipu tietysti),
kun menimme hakemaan sitä, huikea kesämyrsky
 oli hakannut luontoystävällisen kulkimen pirstaleiksi. 
Uuden ostoksihan se meni!

 Niin tyyntä! 
Rauhallista, vain lintujen soidinkonsertit helisivät.
Välillä joku pieni parvi vesilintuja pyrähteli lentoon.

Erään kesämökin ranssa neljä aikuista vietti Helatorstain
aattoa. Uskomattoman hiljaisina virvelöivät, ei ääntäkään,
kuin olisi mykkäelokuvaa katsonut.

 Ei tämäkään pariskunta pitänyt meitä vaarallisina.

 Vanha majavanpesä, kauan sitten hylätty.
Uusia majavia ei ole sen jälkeen ilmaantunut tänne.

Vaahto vedenpinnalla ei suinkaan ole Talvivaaran jätöksiä, 
vaikka tänne Syväriinkin ne ne ovat jo laskeneet.
Vaahto on koskesta hieman ylempää.

 Lähtörannassa ollaan!





2 kommenttia:

Maikki kirjoitti...

Kauniit maisemat!!!

Maria Veikontytär kirjoitti...

Näin ensimmäisen kerran nämä paikat "paljaana", siis ilman vihreää, olin kuin ihan uusissa paikoissa!