Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









lauantai 30. maaliskuuta 2013

Munia ja yllätyksiä


Aurinkoisena lankalauantaina autoajelulla
puhelin soi!!!

Kukaan ei ole kysellyt Nuuskua,
nukumme varmaankin yön yli ennenkuin äänestämme:
JAA/EI

2/0
olisi ihanteellinen tulos minun mielestäni!



2 kommenttia:

anja kirjoitti...

Ihanat Vili ja Nuusku. Orpokoirulille onni, että pääsi luoksenne turvaan.

Maria Veikontytär kirjoitti...

Rakastettava pikkuinen on Nuuskukin, Nuorena tein eläinsuojeluvalvojana tämän kaltaisia huostaanottoja ja uusiin koteihin sijoituksia. Liian raskasta oli minulle se homma. Paljon oli ikäviä hylkäämisiä joissa ei löytynyt uutta kotia.