Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









perjantai 22. maaliskuuta 2013

Ostoksilla ja...

 Kaikenlaisia tarvikkeita koiralle on hankittava.
Vili on tottunut automatkailija eikä ole aiheuttanut
hässäköitä autossa.
Turvavyö tuli kuitenkin hankittavaksi.
Eipä tuo näkynyt haittaavan matkantekoa. 


 Eilen illalla puhelin soi ja meiltä kysyttiin voisimmeko
ottaa hoitoon  Suomen ajokoiranpennun joka oli otettu talteen
vaeltelemassa yksin.
Arvatkaas mitä vastasimme?

Haimme tänä aamuna luonnikkaan pikkuisen koiratytön 
leikkikaveriksi Vilille. Näyttävät hyvin samanikäisiltä.
Kaikki maitohampaat kummallakin!
Luonnetta on molemmilla, kuin pienessä kylässä.

MEILLÄ ON OLLUT HURJA PÄIVÄ!!!!!!!

Ihanaa kohta pääsee nukkumaan.


4 kommenttia:

anja kirjoitti...

Tosi topakkana Vili on turvavöissä! Joko pieni ajokoiratytteli löysi takaisin kotiinsa?

Maria Veikontytär kirjoitti...

Ei kuulema ole kukaan kysynytkään!
Lienee ollut jotain ongelmia koiran pidossa. Naapurit(?) kertoneet pennun olleen paljon yksin ulkona vapaana!? Reipas, rohkea ja voimakastahtoinen kuten Vilikin.
Voi meitä :) miten näistä luovutaan?

Anu kirjoitti...

Ei mitenkään... :-)

Maria Veikontytär kirjoitti...

Näyttää kirjoitettuna ihan sarkasmilta Tyttösein! :)