Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









perjantai 15. maaliskuuta 2013

Miehinen laji

 Hiihtoloma jatkuu hyvillä säillä. Otimme vastuullisen
lomituksen vastaan ja veimme Pikkuisen Vilin hoitoon
siksi ajaksi, äitinsä kanssa tietysti.

 Jääkiekko kaukalon laidalla Mamma oli tänään 
elämänsä ensimmäisen kerran. Hämmästystä se herätti 
itsessäni tietysti, ensimmäisiä kertoja on niin harvoin 
enää elämässä, on otettava se huomioon etten ulkomaita 
halua kierrellä.

 Aurinkoinen päivä, eikä tungosta jäällä.
Kaksi yhtä innokasta PALLOILIJAA opettaja ja oppilas.
Mikäpä tässä! Kiekkoja ei löytynyt, oli tyydyttävä palloon.

 Poikasen kotona jääkiekkoilijoita on enemmänkin,
en ole ihan varma kuinka monta pelaajaa joukkueeseen
kuuluu!? Olettaisin kuitenkin että joukkue tästä parvesta tulisi 
ainakin kun laskin eteisessä kenkäparien määrän.

Intensiivistä luistelua ja maaliin ja ohi laukauksia
riitti (minulle). Lauantaipussilla houkuttelin pienemmän
urheilijan kotiin.

1 kommentti:

Maikki kirjoitti...

Siinäpä oli talvi-iloa kerrakseen :) Just niinkuin pitääkin!