Ahneita ovat, molemmat!
Kuivamuonaa en tarjoa tässä ahneuden vaiheessa,
nappulat tulevat nieelyksi niin nopeasti ettei koiran lapsi
tiedä syöneensä ollenkaan.
Päädyin samaan ruokaan jota olen elämäni varrella
useinkin koirille keitellyt.
Oma muunnokseni Yrjölän puurosta,
reilulla eläinvalkuaislisällä ja tietysti rasvaakin reilusti.
Runsaan ravitsevan aterian jälkeen maistuu
päiväunet. Lelujen jakamisesta ei ole tullut kiistaa.
Hiihtolomalta toimme Vilille tuliaisiksi IKE-rotan,
sen häntä on erityisen houkuttava molemmista.
Se aika joka jää edellisistä toiminnoista nämä pyörre-
myrskyt viettäisivät mieluiten ulkona.
Pääsemme pihasta suoraan metsään ja autottomalle sivutielle.
Siis meillä ei talutinkaan rajoita lenkeillä liikkumista.
Useimmiten kotiin tulo vaatii pieniä pakkotoimia!
P.S. Kutsumme pikkutyttöä Nuuskuksi,
kukaan ei ole vieläkään kysellyt tämmöistä pentua!
eläinsuojasta.
Kyllä minä IHMETTELEN!
3 kommenttia:
Ihana tuo toinenkin vauva... Jostain kun vielä tupsahtaisi teille porokoira, suomenlapinkoira ja karjalankarhukoira niin olisikin kotimainen viisikko kasassa.
Kyllä ovat suloisia mutukoita molemmat...siinäpä teille eläkepäivien touhotusta sylintäydeltä :-)
Paimensukuinen lapinkoirahan Peikkomme oli. Semmoinen olisi kyllä I-H-A-N-A, säälittäisi vain tämmöisten riehkasijoiden kanssa.
Porokoira... eiköhän sellaiselle vielä olisi sijaa:), karhukoirat ovat hieman kovaluonteisempia aikuisena ??? Toivon kuitenkin ettei enempää näitä?!?
Mutukoita ovat, sitä ei vain vielä tiedä ovatko molemmat meidän? Hyvääkin voi saada joskus Liikaa!
Lähetä kommentti