Ulkona on oltu ihan urakalla!
Auringon paisteella, pilvisenä päivänä, vettäkin satoi
ja yksi hirveä pakkasviima.
Näistä eväshiihtoretkistä taidetaan nauttia eniten.
Vili ei oikein hallinut vielä "nakkihangella" ateriointia.
Äitikoira oli jo mielipuuhassaan, haukkumassa kiivaasti,
meille jäi arvoitukseksi haukun aihe. Erämies lähti kuitenkin
tarkastamaan mikä sai aikaan niin kiihkeän haukun.
Nuotiolla istujat...
...valpastuivat...
... kun tutut äänet kuuluivat läheltä
Vilille tuli kiire äitiä vastaan!
Makkarasta kylläisenä pieni metsästäjän alku nukahti
reppunsa kupeelle.
6 kommenttia:
Onpa mukavan näköistä retkeilyä! Täällä kovasti kans ollaan taipuvaisia retkeilyyn - nyt pitäis lähteä kaupunkiin ystäväni näyttelyyn ja vähän ostoksille, niin on kaikilla suut mutrussa; mielummin metsään!
Vilillä on selvästi kompassi kuonon päässä. Se osoittaa aina kohti lähintä makkaraa ;D
Ihana Vili!!
Tervetuloa Maikki! Metsäretket ovat mainioita kaikille ja kaikella tavalla kasvaville:)
Ruoka kelpaa Vilille, kaikenlainen ruoka mieluusti usein ja paljon!
Ihana on meidän Vili!
Teillä on tämmöinen uusi ihana nappisilmä :) Selailin tuossa sinun muutaman vanhemman postauksen läpi ja oli ihania kuvia pienestä!
Mies sai syntymäpäivä- ja eläkkeelle jäänti lahjaksi. Kiirettä pitää:)
Lähetä kommentti