Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









sunnuntai 2. syyskuuta 2012

Pusa hispida saimensis

 Kuva: SEAL PUP,  PIIRTO DESIGN
original Anneli Puurtinen

Oma tietoisuuteni tämän ainoan oman endeemisen 
nisäkkäämme ahdingosta tavoitti minut 1980-luvun alkupuolella.

Oli kevät, olin saanut tehtäväkseni laatia lasten kesäleirille
päivittäisen tietokilpailun.
Ostin isoja värillisiä kartonkeja joille jokaiselle 
yritin keksiä kymmenen kysymystä alakouluikäisille.
Kaunis sininen kartonki sai minut yrittämään vesiaiheisten 
kysymysten tekemistä.
Jostain, en enää muista mistä, sattui käsiini maininta
ja asiaa Saimaan norpasta.
Kysymyksen jonka tein muistan:

Saimaan norppia on tallella:
a. 100
b. 200
c. 300

Nykytiedon mukaan  silloin oli jäljellä
enää alle 200
Nyt tämän vuoden syntyneiden ja selviytyneiden
kuuttien laskennan jälkeen lukumäärä on yli 300.
Silti nämä harvinaisuudet ovat kriittisesti uhanalaisia.

Mutta olenhan minä nähnyt Suomalaisen maatiaiskanankin
selviämisen syvimmästä alhosta, uskon siis että...

Ne jotka ovat seuranneet blogiani pitkään, 
tietävät rakkauteni suomalaisiin maatiaiseläimiin.
Saimaan norppa on mielestäni mitä suurimmassa määrin sitä,
minua ja norppaammen yhdistää vielä rakkaus
samoihin synnyinvesiinkin.


 Olen ilolla seurannut KIMMO OHTOSEN valmentautumista
NORPPAUINTIIN.
125km:n uintiin norpan asuinseutuja pitkin.
Tällaisiin suorituksiin en olisi koskaan kyennyt, mutta ihailen
ihmisiä jotka panevat itsensä likoon hyvän ja oikean puolesta.

Minä voin sentään vieläkin liityä Norppakummiksi.

 Puumalan satamassa hermostunutta odottelua...

Iloisesti sieltä uimari vilkuttelee lähestyessään odottavaa
ihmisjoukkoa!

Ei kommentteja: