Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









perjantai 20. heinäkuuta 2012

Metsämansikoita ja poikalapsia



Elämä onkin mansikkamaitoa!
Isoin tuli tuomaan Pienintä.

Yks kaks eletäänkin kenkätalossa!
Muistatteko?

"Kenkätalossa asui eukko jolla oli sata lasta
ja elämä puuhakasta..."

2 kommenttia:

Anu kirjoitti...

Muistan...luit sitä minulle usein Hanhiemon satuaarre-kirjasta :)

Maria Veikontytär kirjoitti...

Varmaankin siksi että se on aina ollut se viehättävin lorutus.
Kiertoahan tämä elo on! Vieläköhän Pojat lukevat niitä lapsilleen!
Sinulle tyttösein, lukeminen oli kyllä melkoista ajan hukkaa:)