Minusta tuntuu niin hassulta sanoa, kaupungilla,
täällähän ollaan maalla, vaikka oltaisiin ihan keskellä kaupunkia.
Lapsena, ollessani Ystäväni luona käytiin kirkolla kun
oli asiaa kauppoihin tai palveluihin joita ei kyläkauppa
tarjonnut.
Olen viime aikoina kuullut useammankin ihmisen
kertovan ettei hänellä ole yhtään ystävää.
Ihan oikean ystävän olemassa oloa ei voi verrata
mihinkään muuhun ihmissuhteeseen.
Ystävä ja minä pidettiin jälleen palaveria,
pöydällä oli toki makeaakin mutta suurin aika
meni kuitenkin ihan oikeiden asioiden pyörittelyyn.
Auottiin sielun solmuja, olo helpottui.
Niin aina Ystävän kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti