Kierrätetään, eikun kerätään

 Meillä on jonkin moinen kokoelma erilaisia vempaimia

joilla on tarkoitus helpottaa elämisen mukanaan

tuomia pieniä askareita.

Kuten kaikki tiedämme näitä koneita/apuvälineitä 

ei ole tehty kestämään. Kaipa vain tuomaan hetken hurmio.

Tämä sähkötoiminen kodin kone on varmaankin hankkinut hintansa,

se on ollut käytössä lähes kymmenen vuotta.

Nyt se kuoli yllättäen! Ei pihaustakaan!

Entisessä elämässä olisin toimittanut sen automaattisesti

yhteiskunnan järjestämään kuolleiden koneiden laitokseen.

Mutta nyt en.

Minähän elän uutta elämää:

Kone tuodaan ruokapöydälle, kylmälle kivilevylle.

Etsitään sopivat ruumiinavausvälineet.

Avataan ruumis, se on suljettu valeluukulla

jossa näyttäisi olevan ruuvikin valmiina.

Tarkastellaan ja huomataan ettei luukku missään tapauksessa

avautuisi, luukku on vain stansattu muoviseen kuoreen.

Tehdään roisi kylkiviilto ja elimistö on näkyvillä.

Haistellaan, ei palaneen käryä.

Irroitetaan sydän (moottori) ja tarkastellaan lähemmin.

AA-kokoinen paristo saa sydämen iloisesti pärisemään.

Irroitetaan vielä ruumin oma virtalähde ja kokeillaan... sekin

toimii.

Kirurgi ilmoittaa: "Pannaan talteen, eihän sitä tiiä"!

Avustaja mutisee: "Ja mitähän ei tiiä"????

Kirurgi poistuu kiirellisempiin toimituksiin, avustaja siivoaa jäljet.

P.S Sydämen pituus on 32mm ja

virtalähteen 50mm