Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









keskiviikko 22. helmikuuta 2012

Oikotie

 Pitkistäkin matkoista

 tulee inhimillisen pituisia talvella.

Tänä talvena tuntui etteivät järvet jäädy
ollenkaan, ainakaan kantaakseen autoilijoita.


Ei kommentteja: