Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









sunnuntai 26. helmikuuta 2012

Korkealta näkee kauas


 Sydäntalven lauantainen saunominen on
siirtynyt automaattisesti myöhemmäksi,
valoisana aikana kerkeää tehdä
niin paljon enemmän.
Esimerkiksi koluta näitä lähimetsiä,
järvelle ei taida tänä talvena,
ainakaan Mamma, uskaltautua.
Erämies on muutaman kerran palannut kotiin sen
verran märkänä että riittää minulle
kelkkailun jäännitykseksi.



Vaudissa napattu kuva,
puhelimen putoaminen pelotti
enemmän kuin vauhti.
 Kilometrien määrää en tullut kysyneeksi!
Eipä niitä varmaankaan mahdottoman 
paljon ollut.
Koko matka oli kuitenkin enemmän tai vähemmän
"suoraan" ylös päin.
ja pomppuista!

 Korkealta näkee kauas.


 Perillä pienoinen sininen kota.

 Siellä oli mukava syödä eväät ja katsella
maisemia.

Ei kommentteja: