Naisen talossa

Olen asunut talossani kymmenen vuotta.

Kohtuullisen onnellisenakin!

Olen nähnyt monia puutteita ja vikoja asumukseni
kunnossa, hyvin naisellisesti olen tehnyt havainnon
mutta niitä suuremmin surematta.

En sure omaa rapistumistanikaan peilin edessä, joten
olen sallinut sen tapahtua talollenikin, surematta.
(Joskus ohikiitävän hetken olen ajatellut:
Jospas se minun aikani kestäisi).

Nyt kun rinnallani on mies, rakastava sellainen,
Hän on ottanut tehtäväkseen kaivella taloni ongelmapaikkoja
ja PIIPPU joutui suorastaan hätätoimenpiteiden kohteeksi.

Olen suunnattoman iloinen sitä että se oli PIIPPU enkä
esimerkiksi MINÄ!!!

Kuvassa remonttimiehen keksintö:
tiilipiipun saumojen korjaamiseen, pursotinpussi,
toimi kuulema erinomaisesti ja selvisi
mahdottomasta tehtävästä erinomaisesti.


Arkeologiseltaosastolta:

Koska minun apuani on ko. restaurointi töissä
ei ole tarvittu, olen keskittynyt kaivelemaan
sahanpuruja ja tekemään löytöjä.

Tämä villapalttoo on riippunut hengarissa,
en ole sitä tarkemmin tutkinut ennenkuin nyt.
Hoikalle ihmiselle tehty, minulle se on melkein nilkkapituinen.
Paljon käsityötä.

Takissa on flanellista vyötärölle ulottuva vuori
jossa on taskut ja nenälinakin on unohtunut sinne.
En uskalla arvioida miltä vuosikymmeneltä takki voisi olla?
Kenties 30/40/50-luvulta?

Villakankainen "miehen" liivi. Hyvin pienikokoinen.
Silkkiä selkäpuoli, erittäin hyvä kuntoinen.
Sopisi ehkä Isoveljelle, hän on hoikka ja 13vuotias.

Sekä yksi nailonsukka, saumallinen.
Minäkin olen käyttänyt sukkanauhasukkia,
se oli ennen SUKKAHOUSUJA.

Mutta siinä välissä olivat vielä HOUSULIIVIT!