Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









maanantai 20. kesäkuuta 2011

"Minun Rakas Isoveli!"

Isoin sai siis oppivelvollisuutensa suoritetuksi.
Mitäpä muuta kuin työn hakuun,
tavallinen kunnan työllistämistyöpaikka ei auennut.

Onneksi on täti jolla on sopivasti uusi yritys
jossa on monenlaista tekemistä reippaalle nuorelle.

Kuulema niin paljon kuin tahtoo tehdä.
(tähän pitää kirjoittaa ...ja laki sallii...)


Työpaikka on kuitenkin sen verran kaukana
ettei se kotoa käsin käy.
Työpaikalla on onneksi majoitustilaa työntekijällekin.

Poikasen riemu oli suunnaton
kun Isoin tuli ensimmäisiä vapaapäiviään
viettämään kotiin (lue: kavereita tapaamaan).

2 kommenttia:

Hannele Ruusukummusta kirjoitti...

Ihania nuo iso-veljet...:)

Maria Veikontytär kirjoitti...

Tosi ihania :)
Tämä Isoin otti jo kohdussa olevan pikkuisen tarkkaan valvontaansa. Neuvolasta saatu kirjanen raskauden kulusta, kuvineen, oli varmasti talon luetuin kirja ja pikkuisen kasvamisen tiesi varmimmin Isoimmalta kysymällä.
Rakkautta on riittänyt, veljellisesti tietty! Ottavat yhteen tulisestikin.

Keskimmäinen on paljon hillitympi kuin nämä kaksi.
Että he ovatkin Mamman mielestä ihania