Taas kenkiä!

Hellepäivää voi viettää myös etsiytymällä
olemispaikkaa kuumemmalla vaihtoehdolla.

Ruokakauppaan oli lähdettävä!
Ennenkuin olimme (Poikanen&Mamma) saavuttaneet
lähimmän, olimme tehneet päätöksen pidentää matkaamme
toisella mokomalla kilometrejä.

Mikäs on ajellessa kun autossa on se vekotin
joka jäähdyttää ilmaa. Näyttää kirjoitettuna kuin
ylpeilisin autostani, en sentään, sitä modernia osaa vain ihailen.

Meidän vakituinen kahvipaikkamme on mukava
KIRPPUTORI

Kuinka ollakkaan,
löysin aivan uskomattoman hyvät kengät (taas) itselleni.

Ostin ne!
Oli siellä enemmänkin kenkiä myynnissä.

Ei kuulu minun tapoihini naureskella murteille joskus
ei vain voi pidätellä hymyä.
Näin olen kuullut sanottavan jo kymmenen vuotta
ja vieläkin se tuntuu niin mukavalta.
Tuo heonen!

Mansikoita ostettiin 1 litra/suu!

Kaupasta maitoa ja yksi postikortti,
että se siitä ruokakauppa reissusta.

Yleisömenestys

Hämähäkkimies pukeutui rooliasuunsa
(viitta oli kadonnut yöllä mystisesti, sitä etsiskellessä
osa yleisöstä oli siirtynyt pois aitiopaikoilta)
sisätiloissa, siis viitta ja punainen hansikas.

Näyttämö on laaja.
Avustava henkilö kielsi kuitenkin näyttämön
takimmaisen osan käytön, kunnes puimuri
hoitaa tehtävänsä.

Tanssillinen esitys oli menestys,
yleisö ei malttanut poistua paikalta.

Sitten ihminen on köyhä kun konstit loppuu!

Mammalassa ei ole
suihkua
ei uimarantaa

Jotka viilentäisivät
hellepäivänä
pomppivaa

poikalasta

Poikanen ratkaisi ongelman:
pumpataan vettä sankoon
kannulla siemenvesi sisään
kumarrutaan
ja kylmä vesi valuu niskaan!


Kokeile Mamma minulla on kylmä pää!

Niinpä tuntuu olevan, ja märkä.

Olen aina ajatellut että,

...villa ja puuvilla ovat parhaita materiaaleja
ihmisen vaatettamiseen.

Nyt kuitenkin minut on käännytetty vakaasta uskostani.

Äititytär pitää huolta myös oman äitinsä asianmukaisesta
pukeutumisesta.
Koskapa hän tietää suunnitteilla olevasta loppukesän,
kahden hengen matkasta jolla ei korkokenkiä tarvita,
hän oli hankkinut 50% alennuksella juuri sopivan matka-asun
äidilleen.

(Huomasithan sävy - sävyyn; takki ja kynsilakka!)

Olen aina ollut huono hankkimaan vaatteita ja
ulkoilemaan rasitukselle altistavalla tavalla.

Huomaan nyt olevani hyvin monille uusille
vaikutteille altistunut.

Hurraa tekniikka, vaatetuksessakin!

Olenkin mukana kehityksessä :)

Takkiin kuuluu myös housut, ne ovat mustat
suorastaan tavallisen näköiset,
materiaali on tätä ihmeellistä samaa kuin takkikin.

Juhannus yönä

Valinta oli minun. Täyskäännös ja
takaisin vesille!
Edessä aallot ja takana auringonlasku tyyneen veteen.

Laskimme neljän kokon tulet lähtiessä,

matkan aikana ne kaikki alkoivat hiipua.

Aurinko laski!

Ei aikaakaan kun aamun sarastus kirkasti matkaa.

Mahdottoman pieni saari keskellä suurta
järven selkää, uteliaat kierrokset lähestyen,
autiolta näytti.

Kalliota

paljon työtä

on vaatinut tämän, lähes luodon rakentaminen
erikoiseksi, ihmeelliseksi

keitaaksi.

Aamu oli jo käsillä, täältä suoraan autolle ja nukkumaan.

Juhannus 2011 on valjennut!

Aattoiltaa saaressa

En muista, siis todennäköisesti en ole aikaisemmin

ollut kanootissa ainakaan matkanteossa.

Kiikkerältä näytti, mutta niin vakaata ja hiljaista
järvimatkailua kannattaisi kokeilla useammankin.

Sulavaa ja rauhallista kuin norppa
Pihlajavedellä, ihanaa!

Määränpää on lähellä
melkin näkymättömissä kuitenkin.

Ensimmäinen yhteinen vasta,
kun nyt Savossa ollaan.

Pappani joka yritti opettaa minulle kauan sitten
vastan tekoa, häpeäisi tätä tekelettä,
sanoisi sitä hapsenkakkiaiseksi, kuten ennenkin sanoi :)

Melkein kokko,

iltaseksi paistoimme lohta.
Söimme sitä paljaan ruisleivän kanssa.
Leivällä pyyhimme pannulta siihen tirisseen rasvan.

Hänkin sai palasen rapeata lohennahkaa, ja oli innoissaan.

Juhannushämärän laskeutuessa
maltoimme lähteä kotimatkalle.

Kiitos Emännälle!

Lyhyen paluumatkan autolle teimme kuitenkin
konevoimalla, kanootti seurasi nöyrästi narussa.

Rantautuessamme sain minä päättää vieläkö lähtisimme
kokkoja katselemaan pitemmälle.

Eipä tarvinnut kauan miettiä,
vaikka tuuli oli hieman lisääntynytkin.

Viimeinen osa aikuisuutemme ensimmäisestä
yhteisestä juhannuksesta tässä blogissa,

kenties jo tänä iltana.

Sieluni maisemia

Näiden kuvien talot, vedet, pellot ja ihmiset
eivät ole minun.
Ei millään mittarilla mitattuna.

Onhan kuitenkin tuttua, olen joissain , joskus käynytkin.

En valinnut mitään erityisen "kaunista" kuvattavaksi.

Oikeastaan sydämeni valitsi, jotkut asiat saivat
ihan sydämen sykkeen tihenemään.

Kuten tämä kivi muistutti minua isosta kivestä
eräällä pihalla, paljon idempänä kuin tämä paasi.

Pitkän lenkin juossut nuori nainen.
Pysähtyi pysäyttämättä kohdalla, vaihdettiin jokunen sana,
toivoteltiin Hyvät Juhannukset ja - erottiin.

Tiessä kuuluu olla mäkiä ja mutkia, mutkan takana
vettä. Joku korkea mäki, matalampikin,
molempien päällä talo ulkorakennuksineen.

Kivisiä peltoja, mäkien rinteillä.
Ja niitä koivuja, koivuja!

Tällaiset ovat minun maisemani,
en omista niitä, ne omistavat minut.

Juhannusaatto alkaa renkaan vaihdolla

Rengas oli tyhjä (auton)!
Mammassa on vielä hieman houkuteltavaa
jotta ihan m-pyörän päälle.

Kesäkuun alussa istutetut pienet kuuset olivat
olleet hengenvaarassa.
Nuotion pohjalla oli ollut sitkeä tulen siemen,
se oli kestänyt
sateetkin ja sitten leimahtanut!

Kukaan ei ole kertomassa
miten luonto oli tulen sammuttanut!
Käytiin laskemassa tuhot, ei mainittavia!

Tie kapenee, kunnes päättyy.

Latva puskee jo uutta kasvua.

Rauduskoivu, siitä tehdään vasta illaksi
juhannus saunaan.

Taivas oli sininen ja valkoinen!

Vielä juhannuksesta...

Kotipihassa ei ollut runsaita määriä kukassa olevia
perennoita. Tänä kesänä ei ainuttakaan kesäkukkaa!

Yksinkertaisuudessaan tuoksuvatukan kukkaa päihittää
monet loistollaan pröystäilevät.

Päällimmäiseksi matkakassiin Jussinpäiväonnittelut,

lahjaksi saatujen kanssa.

Seitsemän minuuttia odottelua asemalla

voi tuntua pitkältä ja haaskiin menevältä ajalta.

Juna tuli ajallaan mutta tämähän ei ollut koko totuus!

vaan, toinenkin juna tuli silloin kun pitikin!

Seuraavassa junassa odotteli (?) ennen tuntematon
vieressä istuja. Mielenkiintoinen ja hauska matkatuttavuus.

Matkatuttavuus: ihminen jonka kanssa puheyhteys
ja reippaasti etenevä keskustelu vievät terän
matkan pituudelta ja puuduttavalta istumiselta.
Henkilö jonka kanssa ei esittäydytä,
eikä oleteta keskusteluyhteyden jatkuvuutta.

Kertakäyttöihmissuhde parhaimmasta päästä.

En edesmuistanut kuvata punaista kenkääni.

Entäs sitten?
Varmaankin juhannuksen lähestymisen vuoksi?
Oli matkustajille varattu YLLÄTYS

NELJÄS JUNA!
Siis vielä kerran aseman kautta,
vain kahdenkymmenen kilometrin tähden!!!!

... ja se kenkä unohtui...