Ovi sulkeutuu ja avautuu

Vapusta on tullut Poikaselle ja minulle
hautausmaalla käynti tapahtuma.

Viime keväänä veimme Antille vaaleanpunaisen
ilmapallon, Poikasen valitseman ja ehdottaman.

Tänä keväänä Poikanen etsi tuttuja kirjaimia
hautakivestä, niitä olikin jo melkein kaikki
kivessä olevat.
Leskelehdet kukkivat, niitä olisimme voineet viedä,
mutta kun ei tullut mieleen lähtiessä.

Tällä haudalla käydessä ei koskaan ole tullut ankea mieli,
eikä huono omatunto. Siunatut viimeiset kaksi vuotta!

Ensimmäisen kerran pitkän yhteiselomme aikana
me puhuimme. Puhuimme ja kerroimme toisillemme
asioita joita emme koskaan olleet käsitelleet.
Elämästä ja kuolemasta ja jälkeen jäävän ohjeistuksestakin
oli puhetta.
On kevyt käydä haudalla kun kerkesi saada anteeksi sen
mitä oli tietäen rikkonut toista vastaan ja nekin
joita ei edes ollut huomannut itse.

"Varjele meitä pahalta äkkikuolemalta", se sai aivan
uuden merkityksen.

Ne kevyet mullat, joita toivotaan joskus vainajan päälle
ovat varmaankin toivottuja jälkeenjäävien tunnolle.

Toivon jokaiselle lukijalle niitä kevyitä multia,
saa unohtaa oman raadollisuutensa, pahat sanansa ja
tekonsa haudalla käydessään ja siellä on ilo käydä.