Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









lauantai 14. toukokuuta 2011

Lohtuna Isoimmalle

Isoimmalla on kolarivammoja.
Uuttera mopoilu tuo mukanaan verta, hikeä ja kyyneleitä.

Tämä on kuitenkin vaikeaa vain Äitityttärelle ja Mammalle,
kuitenkin eniten myötätuntoa irtoaa Poikaselta.

Kävimme terveyskeskuksessa perjantaina, iltapäivällä.
Aikaa kului, hoito ohjeet ja liikunnasta vapaus-suositus
saatiin.

Tarkkuutta ja huolellisuutta toivotan kaikille mopoilijoille!!!!

9 kommenttia:

Sirkku kirjoitti...

Ei sentään kipsiä, lastoja tai ompeleita tarvittu?

Jansku kirjoitti...

Ohhoh, aina sitä sattuu ja tapahtuu poikien kanssa, onneksi ei käynyt pahemmin.

Maria Veikontytär kirjoitti...

Ei tarvittu mitään kirurgista hoitoa!
Polvilumpio minusta oli se mikä olisi voinut kärsiä, pahin kipu oli niin sopivassa kohdassa.
Vastaanotolle jo turpoaa, isku oli tietysti melkoinen ja asvaltti ihottumat pitkin ruumista ovat varmaan kipeitä! JA KOMEITA!

Villiviini kirjoitti...

Onneksi on sentään komeat jäljet, mutta hyvä ettei pahemmin käynyt!

Maria Veikontytär kirjoitti...

Villiviini, en olekaan Sinua vielä toivottanut tervetulleeksi, käy taloksi!

Kyllä nuo kaksipyöräiset ja moottorikäyttöiset kulkupelit ovat minusta niin epävarman oloisia.

Peltipaitamies kirjoitti...

Vaikka olisi kuinka oikeassa, kaksipyöräisellä jää aina toiseksi. Valitettavasti.
Ennakoi, ennakoi...
Kaatuneiden muistopäivä onkin ollut perinteisesti motoristien ennakoivan ajon kurssipäivä.
Ettei kenenkään tarvitsisi viettää päivää kaatuneen motoristin muistolle.

Maria Veikontytär kirjoitti...

Minunkin pitäisi kuulema opetella olemaan kyydissä, mutta se myötäily kun on niin vaikea laji! :)

Rva Pulmunen kirjoitti...

voe voe voe.voe tuota kumminkyöree.

Maria Veikontytär kirjoitti...

Kummin kyörä on NIIIIN tekeväinen, huokaisee hänen Mammansa.