Elämä vie, soutaa tai huopaa

En koskaan ole oikein osannut haaveilla ja unelmoida.
Suunnitellut olen kyllä, realiteetit huomioon ottaen, tai ainakin
semmoiset realiteetit jotka olen ymmärtänyt sillä hetkellä
joko mahdollisiksi tai mahdottomiksi.

Jossain tuolla kolmenkympin seutuvilla aloin tuntea
itseäni niin paljon että tiesin melko hyvin
mitä en ainakaan halua.
Se oli juuri sitä mitä elämäni silloin oli.

Vuosiahan tuo on vienyt, unelman toteuttaminen,
Mutta nyt minä elän sitä.

Kaikissa ruusuissahan sanotaan olevan piikkejä,
kaipa se minun piikkini on se ettei
pehmeä merimieheni ole enää mukana,
tämä oli hänenkin unelmansa.

Vain kolme ruokailijaa

Raparperi on vielä erittäin hyvää, mehukasta ja kirpeää.
Vanhalla tutulla reseptillä sitä tulee aina saman verran,
koko pellillinen.

Perunalajikkeista Siikli on minun makuuni,
kirjolohta mieluisempaa olisi vaikkapa
iso täytetty lahna.
Täällä päin Suomea tuorekala on verrattain harvinaista.

Hakekaa Mörkö pois!

Mörkö on ihmeellisen ihastunut Poikaseen ja yleismminkin ihmisiin,
heikompi hermoinen ei kestäisi tätä kyytiä.

Pesän valtaaja

Hei katsokaa!
Pikku kissat ovat menneet piiloon.

Minne menivät?
Tuonne alle!

Lasten hoitoapua

Vappukukka ottaa jo hieman etäisyytä ainaiseen
tissittämiseen. Pakenee välillä ihan toiseen huoneeseen.

Tällä viikolla, oikeastaan eilen ja tänään alkoi kuitenkin
lasten sosiaalistamiskurssi.

Peikko sai vihdoinkin lähestyä pentuja
ihan kielenlipaisun etäisyydelle.
Peikko on ihan hurmiossa, kävelee pentujen lähellä
kuin yksi-öisellä jäällä, pentujen painiessa keskenään, menee
lähemmäksi tarkastelemaan huolestuneena.

Tämä vaihe on hyvin jännittävä, puhumme kuiskaten
ettei mitään särkyisi...

Ilkeä teko

Mammaaa!
Minun pieni kissani puraisi minua

Lähemmin tarkasteltuani,valoon siirryttyäni ja heitettyäni
silmalasit pois,
minä näin sen, pienen melkein reiän sormen päässä.