Nyt on kukkia

Kaikki kukat päättivät juhlistaa tänä kesänä
varmaankin vain kesää.

Jos joku haluaa vaivattoman puutarhan (perennat)
ottakoon kanoja. Sen jälkeen,
vuosittain (n. 5-10) levitelköön kanalan kestopehkun
pitkin ja poikin pihamaataan.

Kaivakoon jossain vaiheessa kuopan
ja muutaman vuoden ajan kompostin
voi tyhjentää kuoppaan.

Muutaman (n.2) kesän tekele voi olla lapsenlasten käytössä
ylihyppykuoppana. Tämä vaihe voi herättää kysymyksiä
pihalla kävijöissä etenkin sulavien kevät vesien aikana.

Ettäkö ihan vesiaihe?

Itse kukin voi selitellä kuten tahtoo
Sen jälkeen keräilköön ystäviltään juurakoita ei niin
suurta väliä mitä.
Kun juurakot ovat kuolemaisillaan
laatikoissaan ja pusseissaan, silloin on jo kiire!

Istutuspäiväksi leivotaan jotain maukasta ja kutsutaan kaikki
kynnelle kykenevät "talakoisiin".

Kastellaan ja katsellaan!

Sitten tulee kesä joka onkin jotenkin erilainen!
ehkäpä ihan jonkun erityisen ihmisen kanssa on
suunniteltu jotain OIKEIN ERIKOISTA!

Ja lähtö lähestyy:
silloin yks kaks eräänä aamuna,
öisen lämpimän kesäsateen kastelema kukkapenkki:


ONKIN RIEHAHTANUT TÄYTEEN KUKKAAN!!!

Pakkaatte kassinne ja autonne, vilkutatte
pihaan jääville neljälle harakanpojalle,

Nauttikaa nyt koko rahan edestä!

P.S. Kesä on kuin nuoruus, nopeasti ohi ja myöhemmin huomaa
ettei mitään kerennytkään, ainakaan sitä mitä oli suunnitellut.

Mamma ja Rakas lähtevät täyteen pakatulla autolla
kohti suurta seikkailua, jääkää tänne te pihojenne vangit! :) :)

Rampa varis ristillä

Yhtä pahoin loukkaantunut lajikumppani oli lähistöllä.

Oikeastaan, en tiedäkään,
josko tämä oli se huonompi kuntoinen,
lähestyin hiljakseen ei juurikaan reagoinut.

Mitäpä olisit tehnyt?

Minun ensimmäinen vaihtoehtoni oli:
-kiinni ja vammojen kartoitus,
-kiinni ja niskat poikki,
se oli toinen vaihtoehto.

Loppujen lopuksi minä en tehnyt mitään, kuvasin.

Välitilinpäätös

Laukkujen pakkausta ja uusia kenkiä!

Kaunis sununtainen aamu Salomaalla

Kevyttä harsopilveä
joka antaa turvaa siltä poltteelta
joka on viime päivinä kiusannut,
minua ainakin.

Olen nyt pitänyt tätä matkapäiväkirjaa
puolitoista vuotta.
Se on lyhyt ja pitkä aika.

Ystävä sai minut aloittamaan,
Hän auttoi alkuun
rakentamalla minulle tuon alkulehden.
Hän näytti myös monta muutakin asiaa
elämässäni
jotka olivat itselleni tulleet niin tutuiksi
etten niitä enää huomannutkaan.

Mitään selvää suunnitelmaa minulla ei ollut,
melko pian kuitenkin huomasin
pitäväni päiväkirjaa.
Nyt löydän tämän päiväkirjan sivuilta
päähenkilön,
se en olekaan minä, vaan joku toinen.

Aloittaessani, olin itse vielä
sairastumiseni vuoksi monessa asiassa toipilas.

Tämä on ollut uskomattoman hyvää terapiaa
syvästä masennuksesta toipuvalle.
Olin itse tehnyt itselleni
tiukkoja ja ankaria normeja
jollaisten kanssa eläminen oli vaikeaa
ja suorastaan mahdotonta.

Ainakin se oli ilotonta.

Pikkuhiljaa tämä blogikin
on tehnyt minulle sitä
mitä hyvä kirjanpitäjä voi tehdä yritykselle.

Olen vapautunut ajattelemaan
myös tulevaisuutta.

Tänä päivänä
meillä kaikilla on myös tulevaisuus,
minullakin.

Eikä mikään saa estää elävää ihmistä
hylkäämään
tulevaisuutta ja toivoa,
iloa ja rakkautta,
tuohan tulevaisuus myös sellaista
mitä kukaan ei tilaa,
mutta kukin päivä
pitäköön huolen itsestään.


En ole lopettamassa tätä rakasta blogiani!
Eikä tämä ole minkään asian
muistokirjoitus!

Näyttää kuitenkin siltä
että tämä kesä on kuin pitsi,
paljon pieniä reikiä.

Päivittelen kun olen riittävän lähellä verkkoja
ja läppäreitä.

Mietitään syksyllä, entäs nyt?

Filosofinen kysymys tai kaksi

Ei mitään sääntöjä
ei rajoituksia
ei ehtoja
Tämmöinen oli viime viikko Mamman luona,
helle-niminen apulainen piti huolen levosta,
leivästä ja leikkimisestä.

Lelut jotka ovat päässeet ansaitulle lomalle
ovat kuumaa kamaa maalla helleäivänä.

Pari kysymystä joihin olisi pitänyt vastata - oikein

Voiko kuolleilla leluilla leikkiä?
?

Miksi ei kuulu tiskauksen ääntä?

Mammalla on kahvitauko

Aamulla varhain - sateen jälkeen

Raparperi näyttäisi olevan nirso varpaidensa kastumisen suhteen,
isojen lehtien alle ei pääse pisaraakaan.

Viime kesän vauvat, Lennu ja Justus,
joka sään kestävät.
Niin lutusia mutukoita.

Vanhat ja väsyneet!
Minua surettaa kovasti.

Olisi jo aika tarttua toimeen!

Luin jostain blogista että tämmöinen olisi Valamon ruusu.
Tuuhea pensas, runsas kukkainen,

ja mikä tuoksu!

Mamma! Tule auttamaan!

Sinun pitää tulla sanomaan näille poliiseille
että laskevat minut irti!

Mitäpä varten ne ottivat sinut kiinni?

Minä tein hirveitä rikoksia.