Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









sunnuntai 6. tammikuuta 2013

Surutonta mustaa

 Vasemman puoleiselta pitkältä mieheltä kysäisin
kerran loppukesästä otetaanko PUSSIHOUSUKERHOON,
uusia+naisjäseniä, sanoi kysyvänsä pojilta!
Sain tietää että otetaan, kun vaan vaatimukset täyttävä
halukas löytyy.
Kerroin vaatimukset täyttävän kostyymin olevan jo olemassa,
ja kaikkea perinteistä ajatusmaailmassakin.
Soitto- ja laulutaito riittää jonka on saanut aikojensa alussa.

Syksyllä kävimme Salomaalla on vaatteet ovat jo komeroituneet 
tänne Savoon, saappaat eivät löytyneet... 


 Uuden vuoden aattona pojat olivat laulamassa ja kantamassa
eläkkeelle neljäkymmentä vuotta myyjän työtä tehneen
ystävällisen ja iloisen naishenkilön.

Eipä ole vuosikymmeniin enää tämmöistäkään silmiin sattunut.
Kälyn kanssa riemukkaalla kirpputori matkalla sattui.
Ei ole akuuttia tarvetta, mutta hyvä on olla olemassa.

Aseteltiin Ystävän hattuhyllylle kommentteja odottamaan!


2 kommenttia:

anja kirjoitti...

Ihanat pussihousupojat ja mitkä roimavarsipieksutkin yhdellä. Näitä katselis mielellään monta päivää ja voi jos vielä lauluakin kuulisi!

Suruhuntu voi joskus olla tarpeen. Kirppikseltä voi löytää joskus mitä vain!

Maria Veikontytär kirjoitti...

Nämä pussihousupojat eivät pidä kynttiläänsä vakan alla, pieniinkin "kihhaaksiin" lähtevät joukolla. Jospa siellä vielä minäkin...