Vuonna 1949

Arkipäivänä ajattelen ettei minun elämässäni tapahdu

koskaan mitään ihmeellistä. Olen selannut ja uudestaan selannut

vuoden aikana otetettuja ja saatuja kuvia, saadakseni

kokoon jonkilaisen aloituksen joka olisi minun elämääni.

Ehdottomasti ja varmasti tämä on sellainen!

Olen täällä joskus vastannut sellaiseen kyselyyn 

jossa piti kertoa asioita itsestä.

Kerroin että pikkusiskoni on sellainen "asia",

 se että löytäisin uudestaan hänet 

ihan omaankin elämääni.

Nyt se on tapahtunut!

Minulla on isoveli ja pikkusisko!

Tässä ja vielä, on vaikea kertoa  yksityiskohtaisesti 

miten se tapahtui ja mitä tapahtui.

Me kuitenkin olemme löytäneet toisemme, 

pidämme yhteyttä 

olemme käyneet toistemme luona.

Tämä kuva jota en ole nähnyt koskaan aikaisemmin,

on ollut pikkusiskon mukana.

Kuva on ajalta kun minä olen vastasyntynyt;

siinä ovat Äiti, Isä, Isoveli ja tuo vauva olen minä.

Nyt en enää itke katsellessani tätä kuvaa,

sumuista surua kuitenkin tunnen.

Isä kuoli kuvan ottamisen jälkeisenä vuonna

 ja Äiti täytettyäni neljä vuotta!