Poikanenhan siinä!
Menneen kevään kuva.
...ja Mammansa tässä.
Tulin pitkästä aikaa edes katsomaan
mitä blogilleni kuuluu. Kaikki on kuten silloin kun
päätin pitää tauon.
Jonkun aikaa tämä "maailma" on hiljaisesti kutsunut jatkamaan,
jatkuuhan elämäkin ja joka päivä tapahtuu uusia asioita.
Peikkoa ei ole. Se on minulle suuri suru edelleen.
Poikanen on ollut koulupoika jo vuoden, sitä pientä
poikaa ei ole. Niinhän asioiden on mentäväkin.
4 kommenttia:
Kiva kuulla sinustakin...toivottavasti nyt vähän useimmin täällä poikkeat..:)
Voi, Mamma, kuinka olet ollut rukouksissani ja ajatuksissani! Olen niin huojentunut, että elämä kohtelee sinua kuitenkin niin lohdullisesti, että siitä kaikesta irtoaa muutama sananen meille jaettavaksi.
Ole sinä siunattu kuin myös miehesi ja koko rakas perheesi.
Kiitos TYTÖT!
Kiitos TYTÖT!
Lähetä kommentti