Kummallakaan meistä ei ole kelloa ranteessa eikä kaulassa
eikä missään muuallakaan. Aamuisin kun uni loppui
nousimme ylös. Yleensä mies ensin, minä heräsin niihin
aikoihin kun kahvi alkoi tuoksua.
Ostimme tosin lähtiessä pienen vanhan ajan matkaradion,
ne Lontoon jutut kun olivat vielä kesken.
Minä olisin kestänyt keihäsfinaalin menetyksenkin, mutta...
joku muu ei...
Tänä kyseisenä aamuna läksimme kiertämään
leirin toiseksi lähintä järveä.
Hieman pilveä ja hieman aurinkoa!
Joku ui, upea hiekkaranta...
joku toinen ei:)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti