Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









sunnuntai 10. huhtikuuta 2011

Melkein kuollut

Piti etsiä elvytysvehkeet esille.
Pari kertaa kulkijan sydän jo pysähtyikin,
ensiapu taitoisia on ihmeen paljon liikenteessä.

On myös avuliaita jotka auttaisivat,
jos esim. osaisivat avata autonsa konepellin!

No sydän on saanut sen verran apua,
että olemme pärjänneet viikon. Ei enää
monta päivää Mamman tilipäivään ja
voimme yhdessä körötellä varaosakauppaan ostamaan

UUDEN SYDÄMEN vanhalle ja hyvälle palvelijalle.

2 kommenttia:

Unknown kirjoitti...

Maal jo kolmen pojan rellestykses ja rääkkäykses monee kertaa korjattu sähköl kulkeva mönkijä alko hyytyyn. Sama homma, akku tarttee hankkii uus, kuha täält joskus tulee ihmistenilmoille lähettyy...

Maria Veikontytär kirjoitti...

Tämä akku on on jo todella vanha, vähintään 7v, joten aika on uusia.