Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









perjantai 8. huhtikuuta 2011

Kauriita jäljittämässä

Sama kaurislauma on ollut pellolla jo jonkun aikaa.
Ovat olleet niin rauhallisia maantien varressa
että tuli halu nähdä ne lähempää.

Kumisaappaat jalkaan ja sateen pitävää takkia päälle,
käsineet unohtuivat.
Tuuli oli kylmä, kylmä vesisade piiskasi kasvoja,
mutta kun on leikkiin lähtenyt...

Kauriit näkyivät jälleen olevan pellolla,
kierros metsässä kohti laumaa...

Jänis lähtenyt pakoon edestä

jätti sentään merkin ja jäljet.

Kauriit, tarkkakuuloisina olivat jättäneet pellonreunan
ja painuneet tiheään kuusikkoon.
Huomasivat, ennenkuin tunkeutujat olivat edes näköetäisyydellä.

Ei ihan nollatuloskaan, tulivat nähdyiksi!
Kameran käyttö alkoi olla jo mahdotonta,
sormia palelsi!

2 kommenttia:

Unknown kirjoitti...

Mukavaa kummiskii ulkoilla luonnos!!

Maria Veikontytär kirjoitti...

Vaikka sää ei suosinut,jäljet näkyivät hyvin. Paljon metsissä on elämää jota ei edes ajattele ohi autoillessa:)