Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









sunnuntai 31. maaliskuuta 2013

Äänioikeus kahdella


Vain kaksi äänioikeutettua, päättivät äänioikeutetut.

Äänestyksen tulos: 2-0

Nuusku kuuluu nyt perheeseemme!

Toivomme kaksosillemme ja erityisesti itsellemme
virkeitä ja terveitä vuosia.

Tässä vaiheessa olisi jo kiire tarkastamaan
mielenkiinnon kohteen laji ja laatu!

Näissä merkeissä tavataan...

lauantai 30. maaliskuuta 2013

Munia ja yllätyksiä


Aurinkoisena lankalauantaina autoajelulla
puhelin soi!!!

Kukaan ei ole kysellyt Nuuskua,
nukumme varmaankin yön yli ennenkuin äänestämme:
JAA/EI

2/0
olisi ihanteellinen tulos minun mielestäni!



torstai 28. maaliskuuta 2013

Saanko minäkin?

 Sohva on niin lähellä,

 ettei pieni koira voi vastustaa kiusausta,
ihan vain kurkistaisin!

Hiiren häntä vietteli!

tiistai 26. maaliskuuta 2013

Kahden pennun loukussa

 Ahneita ovat, molemmat!
Kuivamuonaa en tarjoa tässä ahneuden vaiheessa,
nappulat tulevat nieelyksi niin nopeasti ettei koiran lapsi
tiedä syöneensä ollenkaan.
Päädyin samaan ruokaan jota olen elämäni varrella 
useinkin koirille keitellyt.
Oma muunnokseni Yrjölän puurosta,
reilulla eläinvalkuaislisällä ja tietysti rasvaakin reilusti.

 Runsaan ravitsevan aterian jälkeen maistuu 
päiväunet. Lelujen jakamisesta ei ole tullut kiistaa.
Hiihtolomalta toimme Vilille tuliaisiksi IKE-rotan,
sen häntä on erityisen houkuttava molemmista.

Se aika joka jää edellisistä toiminnoista nämä pyörre-
myrskyt viettäisivät mieluiten ulkona.
Pääsemme pihasta suoraan metsään ja autottomalle sivutielle.
Siis meillä ei talutinkaan rajoita lenkeillä liikkumista.

Useimmiten kotiin tulo vaatii pieniä pakkotoimia!

P.S. Kutsumme pikkutyttöä Nuuskuksi,
kukaan ei ole vieläkään kysellyt tämmöistä pentua!
eläinsuojasta.
Kyllä minä IHMETTELEN!


perjantai 22. maaliskuuta 2013

Ostoksilla ja...

 Kaikenlaisia tarvikkeita koiralle on hankittava.
Vili on tottunut automatkailija eikä ole aiheuttanut
hässäköitä autossa.
Turvavyö tuli kuitenkin hankittavaksi.
Eipä tuo näkynyt haittaavan matkantekoa. 


 Eilen illalla puhelin soi ja meiltä kysyttiin voisimmeko
ottaa hoitoon  Suomen ajokoiranpennun joka oli otettu talteen
vaeltelemassa yksin.
Arvatkaas mitä vastasimme?

Haimme tänä aamuna luonnikkaan pikkuisen koiratytön 
leikkikaveriksi Vilille. Näyttävät hyvin samanikäisiltä.
Kaikki maitohampaat kummallakin!
Luonnetta on molemmilla, kuin pienessä kylässä.

MEILLÄ ON OLLUT HURJA PÄIVÄ!!!!!!!

Ihanaa kohta pääsee nukkumaan.


torstai 21. maaliskuuta 2013

Kolmen viikon iltasadut

 Poikanen ja Mamma viettivät kolmen viikon yhteisen
hiihtoloman, toki lomaan liittyivät useatkin läheiset, mutta...
päivät alkoivat yhteisellä aamiaisella 
ja päättyivät yhteiseen iltasatuun.

Kirjastoautosta, joka pysähtyy Mamman omassa kotipihassa, 
löysimme loistavan iltasatukirjan!

 Onhan Poikanen jo iso poika, ensi syksynä kouluun,
siis satukin voi olla erikoislaatuinen. Isien kirjoittamia satuja
minun käsiini ei ole ennen sattunut.
Poikalapsen satukirja, hurjiakin käänteitä, kuten isoille pojille jo 
pitääkin olla.

 Siitäpä riitti lukemista koko lomaksi ja joka illaksi!
Muutamaa vahingossa nukahtamista jos ei oteta lukuun.
Vaje paikattiin seuraavana iltana.

Viimeinenkin loma-ilta tuli kuitenkin!
Kirjaan olimme kumpikin tyytyväisiä!

Iltarukous ja Hyvää yötä!