Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









torstai 17. helmikuuta 2011

Pontus ja piiloleikki

Iso ja muhkea Pontus on katsellut pikkupoikien villejä
leikkejä tarkkailuetäisyydeltä.
Olen kuitenkin ollut havaitsevani lisääntyvää
innostusta.

Ilalla alkoi tapahtua, Papparainen
hypätä roiskautti pikkupoikien leikkikehään.

Kömpelöähän leikki näytti olevan mutta leikkiä se oli.
Justus ja Lennu ampaisivat alussa pakoon, kun musta hirvitys
nosti päätään ja koukki ohikulkijoita
laatikon reijistä.


Peikko parka oli hätää kärsimässä
kun ei tiennyt mitä tapahtuu, ja mitä pitäisi tehdä!


keskiviikko 16. helmikuuta 2011

Kurjaa on...

...kanalan pitäjän jättää
kanansa kukkonsa yöksi kylmään kanalaan.

Minun olisi pitänyt elää aikana jolloin ihmiset ja eläimet
elivät samassa rakennuksessa.

Eräänä talvi-aamuna kun Desiree kanani
oli vielä nuorikko, menin kanalaan, D ryyhötti lattialla
hyvin huonohenkisenä. Luulin sen kuolleen,
otin sen syliini ja riemukseni huomasin sen
kuitenkin olevan elossa.
Sieppasin kanasen takin alle ja toin tupaan.

Ajatteluksihan meni , kuinkas sitten? Minulla on vieläkin
ensimmäinen kuljetushäkki jonka ostin, silloin kun meillä oli
kaksi griffonia ja Ville-kissa, häkki oli mukavan kokoinen
kaikille kolmelle.

Rakensin siihen D:lle oman pesän keittiön työpöydän alle.

Saihan se olla irtikin, söi samalta kupilta kissojen kanssa
ja Peikko huolehti siitä, kuten kaikista eläinreppanoistani.

Toipui hyvin ja pärjäsi kanalassa hyvin, oli saanut
mukavasti itsevarmuutta.

Äititytärtä asia kyllä huokailutti, miksiköhän?

Viime yönä jäivät kaikki kuitenkin orrelle,
olisivatkohan lähteneet mukaan jos olisin pyytänyt?

tiistai 15. helmikuuta 2011

Biologian koe

Isoveljelle on muodostunut tavaksi
opettajan palauttamien kokeiden tuominen
eteisen piirongin päälle.

Isoimman papereita on joskus tosi vaikea löytää,
Hänen itsensäkin. Sen jälkeen kun riittävän
monta paperimyttyä on silitellyt voi kädessä olla
juuri se etsitty paperikin.

Isoveli on tarkka kaikessa, koepaperi on palautus päivänä
sileänä, tarkasteltavissa.

Tänään siihen ilmestyi biologia koe.
Luin kysymyksiä ja vastauksia, koska eräässä kysymyksessä
ei ollut täysiä pisteitä kysyin:

Eikö tämä muka ole gorilla?
Ei ole, se on oranki
Höh, minä luulin kanssa että se on gorilla,
mistä ne erottaa?
En minäkään tiedä, kaipa sillä orankilla on isommat rinnat!
Niinpä!


Ihan hyvin kuitenkin kokonaisuuden huomioon ottaen.

Vanha rakas projekti-työni

Silloin kauan sitten, kun tein opinnäytetyötäni
maatiaiskanasta, aloitin työni suunnittelun
hyvin laajalta alueelta.

Työn edistyessä olin ihan pakotettu karsimaan osia
suunnitelmistani, ei olisi millään aika riittänyt
suunnitellun otsikon mukaiseen työhön.

Olin kuitenkin niin intoa täynnä että minulla oli
vielä silloin aikaa piirrellä kuvia työni kuvittamiseksi.
Sainhan kuitenkin muutaman kuvan sinne sopimaan.

Onneksi kuitenkin säästin lähes kaikki
prosessissa syntyneet sottaillut paperit.

Tässä niitä muutama!


Ylemmässä kuvassa suunnittelin vielä työhöni
kanan harrastuseläimenä, se osa-alue meni hylkyyn.

Alakuvassa silloiset maatiaiseni, Jussilan kantaa:
Eeva ja pAdam

maanantai 14. helmikuuta 2011

Pojat leipoivat

Saatasko me syödä se piparkakkutaikina,
(joululta jäänyt) vai pitäskö se paistaa?

Saivat itse päättää - leipomiseksi meni.
Isoveli oli pääleipurina, pienellä mamma-avulla.

Kurjat muotit, muistin heti kun näin ne, tulee paljon
invalidipiparityttöja ja -poikia.


Pääleipuri keksi vadelmahillolla koristelun.

ja taikinan muotoilun,

IsoinVeli tuli koulusta kovin koristeltuna,
siinä ne on nyt jonkin aikaa, hieman moitiskelin.
... no Mamma, hieman karkasi käsistä...

Hyviä, monivammaisia pipareita saatiin kuitenkin
kaksi pellillistä.
Poikasen saama kortti ilostutti meitä kaikkia,
tikkarin kortin sisältä,

Hän söi ihan itse ja yksin!

Ystävien Päivä



Oikein Onnellista ja Iloista Ystävänpäivää!



Sinulle joka kenties olet täällä ensimmäistä kertaa!

Sinulle jolla ei ollut tarkoituskaan tulla tänne!

Teille kaikille jotka olette käyneet täällä jo useasti
itseänne paljastamatta!

Ja Teille kaikille jotka
kaikesta huolimatta olette tulleet blogi-tutuiksini ja
sitä tietä ihan Ystävikseni!


Runo Ystäville

Kana ja muna,
sormuksen molemmat päät.

Piironki ja loota,
Ystävä ja minä.

Ei toista ilman toista.