Hei tännepäin!

Ei sinnepäin, käänny nyt tänne,

ja hän kääntyi.

Silmät vielä pikkuisen raollaan, mutta
ison pikkuveljen kanssa jo vähän painittiin.

Joskus on rauhallista ja joskus...

Kävin äsken hakemassa IsoVeljen ja Poikasen
päiväksi maalle.

Huh huh! On kuin pommi olisi räjähtänyt!
Poikia, pieniä kissoja, isoja kissoja, hätäinen koira
ja kaikki pitäisi tapahtua HETI!!!

Tulin hetkeksi koneen äärelle, jospa savu hälvenisi
ja uskaltaisin astua takaisin tapahtumien keskipisteeseen.

Ellinooran esikoinen

Juuri kun sain melkein muistokirjoituksen julkaistua,
tämä piskuinen kissapoika aukaisee silmänsä,
nousee huojuville jaloilleen (kuten veljensäkin).

Kyllähän reilu kolme viikkoa on pitkä aika
kissanpojan silmien aukaisun odottamiseksi.

Ensimmäisen kerran, tätä ihmettä kuvatessani,
huomasin Ellinooran selvästi hermostuvan
touhuistani.

Kyllä kissa on nopea

Kävelemme hiljakseen pellon laitaa...

Tunnen, enemmän kuin kuulen että Viljami
hyökkäsi viereltäni metsään, kerkeän nähdä vilahduksen
lepän rungolla, uskon että en "osunut"...

Kaiken tapahduttua, luulen että kävi näin,
Wiljami nousi puuhun, epäröimättä hyppäsi
peltikatolle, luisui alas ja PLOPS oli maassa.

En ole varma näinkö vai luotanko todennäköisyyteen,
olisiko aikaa kulunut sekuntia kauempaa.

Ellinoora v.2002

Ei ollut minulla digi-kameraa tuona vuonna.
Ihan tavallisia paperikuvia otin vielä silloin.

Selailin tässä joutessani muutamaa laatikkoa joissa näitä
henkilökohtaisia dokumentteja on irrallaan.

Pysyvätkin - luulen- sen verran pahaksi on tämä
arkistointiongelmani päässyt.
Otan nyt sitten digikuvia paperikuvista.

Ennakointia kanan hankintaan

Jälleen oman työni sivu