Surutonta mustaa

 Vasemman puoleiselta pitkältä mieheltä kysäisin

kerran loppukesästä otetaanko PUSSIHOUSUKERHOON,

uusia+naisjäseniä, sanoi kysyvänsä pojilta!

Sain tietää että otetaan, kun vaan vaatimukset täyttävä

halukas löytyy.

Kerroin vaatimukset täyttävän kostyymin olevan jo olemassa,

ja kaikkea perinteistä ajatusmaailmassakin.

Soitto- ja laulutaito riittää jonka on saanut aikojensa alussa.

Syksyllä kävimme Salomaalla on vaatteet ovat jo komeroituneet 

tänne Savoon, saappaat eivät löytyneet... 

 Uuden vuoden aattona pojat olivat laulamassa ja kantamassa

eläkkeelle neljäkymmentä vuotta myyjän työtä tehneen

ystävällisen ja iloisen naishenkilön.

Eipä ole vuosikymmeniin enää tämmöistäkään silmiin sattunut.

Kälyn kanssa riemukkaalla kirpputori matkalla sattui.

Ei ole akuuttia tarvetta, mutta hyvä on olla olemassa.

Aseteltiin Ystävän hattuhyllylle kommentteja odottamaan!

Minimaalista liikuntaa

 Äkkiä tapahtunut pakkasten muuttuminen

vesikeliksi sai kaksi joulunjälkirauhaan melkein

tottunutta eläkeläistä ryhdistäytymään.

Hyvinkevytrakenteiset polttopuuhäkit oli pelastettava

lumikuorman alta.

Hän lapioi ja minä jännitin kestääkä katot vai ei.

Olen ollut pienestä pitäen ahkera kaikkeen valmistautuja, 

ihan mahdottomiinkin tapahtumiin.

Tässä kohti mietin kovasti: Jos katto pettää nyt pitää tarkastaa

miehen vammat, tehtävä mitä tehtävissä on, soittaa apua, 

jos pärjätään kahdestaan ensiapuoida mies.

Auttaa hänet kelkaan (!), käynnistää sen moottori. kääntää se ja

ajaa autolle. Irrottaa peräkärri autosta, jättää kelkka ja pk tienvarteen,

keluta mies autoon, ajaa!!! niin minne???

Olemmehan nyt Kuopiolaisia, tosin sinne on tästä n. 70km...

Kun olin ajatuksissani tässä kohti, lopetin valmistautumisen ja

nöyrryin pyytämään:

Hyvä Taivaan Isä auta miestä katolla pysymään ja vahvista

tuon hökötyksen seinärakenteita!

Seinät kesti ja katto.

 Hieman ennen tuota tapausta kiertelin katselemassa toissa kesänä

istutettuja kuusen lapsia. Kovaa on näidenkin pienten

alkutaival. Syksyllä yritin tallata taimien ympäriltä kesän aikana

kasvanutta heinikkoa moni jäi silti niistäkin avun ulottumattomiin.

Läksin edeltä tarpomaan, kyydillä lopun!

Jouluisia kuvia

 Joulukukka ystävältä, avasi nuppunsa ja paljasti 

toisen kukkavarren sopivasti jouluksi.

Amaryllis on minulle oikea joulukukka.

 Viime jouluksi tullut unohtui vaatehuoneen viileään.

Löytyi kuitenkin sopivasti kukkiakseen vielä tämän talven aikana.

Tämä yksilö ei malttanut lopettaa kasvamistaan vielä syksylläkään,

lehdet oli taitettava ja sipuli vietävä pimeään ja viileään.

Nyt ruukkussa on elämäni suurin a-sipuli!

Jännittävää nähdä montako kukkavartta sieltä ilmestyy.

 Joululiina joka on seurannut melkein kaikkia elämäni 

jouluja. Olin pikkuinen tyttö kun kirjakauppaäitini sai

tämän joululahjaksi kummitytöltään.

Olin jo isotyttö kun huomasin tuon "unohduksen" liinassa.

Onneksi en intoutunut sitä korjaamaan kuten ensin ajattelin.

Olen tehnyt yhden tämmöisen liinan tyttärelleni.

Värit ovat siinä liinassa toiset (eivät näin onnistuneet).

 Tämän joulun lahja, äitityttäreltä.

En ole vielä päättänut teenkö tästä taulun sängynpäätyyn

vaiko ihan tyynyn päälle!?

 Peikon luona käytiin,

mutta syksyllä Erämiehen pakastimeen säilömää

joululahjaa ei viety suunnitelman mukaan.

Vietiin se Peikon mukavalle kaverille!

Joulua A.D 2012

 Ei ollut minulla ihan näin korkeita toiveita

siivouksen suhteen.

 Pari pientä juttua vielä aatonaaton

hulinastakin.

 Kuusi on kyllä seisonut omalla paikallaan 

viikon päivät.

Siunattua Joulunaikaa

ihan jokaiselle!

Talvisia tapahtumia

 Saatiin kutsu kihlajaisiin, pienessä piirissä

ilman suuria juhlia.

Leppoisaa, kotoista oloa ja Poikasen vieressä nukkumista.

Käytiin myös joulumarkkinoilla, Mammalle hyvin tärkeä mekon 

ompelijan yrityksessä Urjalassa; fb:ssä Medievalia.

Tilasin iselleni Poikasen päässä olevan keskiaikaisenhatun

mallilla tehdyn talvipäähineen.

 Minkähän eläimen talvijälkiä nämä?

Minä tiedän.

Tänään pikkuisen piparien tekoa ja muutaman muun

jouluruuan sekä siivouksen aloittelua. 

Kaikki on nyt levällään  :)

 

Pienkirjailijoita

 Muutettuani takaisin tänne Savoon huomasin

melkoisen osan ajastani olevan "pelkkää vapautta".

Olen joskus aikaisemmin elämäni aikana aloittanut, useamminkin,

kansalaisopisto-opiskelun. Jostain syystä ne ovat yleensä loppuneet jo

jouluksi.

Täällä minut sai houkutelluksi mukaan Vanha Ystävä ja riittävän

mielenkiintoinen kurssi.

Ilmoittauduin kirjoittajapiiriin, toinen talvi jo menossa.

Olen nauttinut koko rahan edestä.

Paikallislehden toimittajakin kutsuttiin järjestämäämme 

julkaisutilaisuuteen.

Niinpä kahdennessatoista antologiassa on jo hitunen minuakin.