Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









tiistai 20. huhtikuuta 2010

Salomaan historiaa














Tässä ovat entiset isännät taivuttaneet
luokkipuuta, tarvekalu jota ilman ei hevosta
saatu reen tai kärrien eteen.
Kaikki tehtiin kotona.
Tämä löytyi takimmaisen suulin (ladon)
seinästä kun olin raivannut sakean vatukon.

Ystävälle

Kevät ja suru
alku ja loppu
ääripäät
ja silti
rinnakkain

Päivään päätös














Tuulinen ja viileä päivä päättyi kuitenkin
leppoisasti. Lienevätkö viime kesän lettukestit
muistuneet mieleen.
Letut ovat kaikkien herkkua, hekin ovat jonossa kun pannu tuodaan pihalle!

maanantai 19. huhtikuuta 2010

Synnyinmaani Suomi...


Sitä kuusta kuuleminen
jonka juurella
asunto

Takapihan rakastavaiset

... ja kotimaani Salomaa.
Täällä on kaikenlaista
mistä iloita
ilman paineita.
Pikkuisen pienempi metsä kuin
Nalle Puhilla
mutta persoonallisia ova puut
ja muut...

sunnuntai 18. huhtikuuta 2010

Naakkaperspektiivi

Länteen, pihaan tulotie
Itään
Pohjoiseen


Naakkojen pesimäpaikka oli tarkastettava.
Vuosi vuodelta se tuntuu
yhä uhkarohkeammalta.
Avoimet korkeat paikat ovat aina
tuntuneet kovin turvattomilta.
Lapsensa vielä haluavat siellä kasvattaa!

Bloggaaja















Mamma! Minä otan kuvia, tule minun kaveriksi.
Sitten minä siirrän sen omalle koneelle.
Sitten panen ne Sinun blogiin.


Sopiihan se. Tarvisisitko Sinä oman blogin?

No en. Minä olen pieni poika!