Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









perjantai 1. helmikuuta 2013

Äiti, Isä ja "Elohiiri"


 Äitikoira on virtaa täynnä. 
Kuvien ottaja oli armottoman hidas.
Tämä kuva oli ainoa jossa jotenkin näkyy
se että hän on Suomen pystykorva.
Villin iloinen ja NOPEA liikkeissään, livahti 
oven raosta ulos tallista, suoraan Isäkoiran häkin luokse.
ajattelin että jompi kumpi lentää kohta verkon yli.


Tallissa kun asutaan onhan
muitakin tervehdittävä.
Hevonen häkeltyi pienestä
turvan nuolaisusta.

Isä, ah niin kaunis hänkin!

 Erämies halusi käyttää Pikkuiruista autossakin,
tuleehan tästä pelistä tärkeä osa Eräkoiran elämää!



Ei kommentteja: