Niin puhtaasta uskosta,
jossa koirat eivät seuraisin meitä Taivaan iloon
olen luopunut kauan sitten.
On Taivaani: niittyjä, polkuja, pientareita
pajupensaita villeinä levinneitä.
Siellä minä ja koirani, ne kaikki
teemme pitkiä retkiä, ilman kahletta välillämme.
Juomme purosta vettä, nousemme kukkuloille
jonne hetkeksi jäämme, on
Taivaani sininen taivas vain yllä päämme.
Peikko läksi edellämme
tänä aamuna.
Jäimme suureen murheeseen.
9 kommenttia:
Kaunis postaus Peikolle jäähyväisiksi. Suru perheen jäsenen pois menemisestä välittyy sanoistasi. Halaus sinulle ja voimia.
Voi ei. Onneksi saitte elää yhdessä paljon hyviä vuosia... ja niin minäkin uskon, että "minun Isäni huoneessa on monta asuinsijaa"..Sinne kissa-koira-lammas-kana-pupuosastolle minäkin jonotan.
Voi surku, halit sinulle. Siellä se sitten teitä odottaa, viheriäisillä niityillä.
Osanottoni ystävän poismenosta. T. runotarten kasvattaja Anu
Voih, mitä oikeen tapahtui? Otan osaa suruusi <3 halauksia <3
Kiitos osanotostanne rakkaat ystävät!
Kerron enemmän kunhan hieman voimaannun.
Hännän heilautus ja lämmin tervehdys sinulle suuren ikäväsi keskelle!
Isot osanotot. Minä uskon (haluan uskoa) samoin, että taivaassa on eläimiä, ja mikseivät ne sitten olisi näitä meille maan päällä niin rakkaita eläinystäviä? Kyllähän Raamatussakin kuitenkin kuvaillaan Taivasta ja tuhatvuotista valtakuntaa, ja siellä käyskentelevät ennen vihollisia olleet eläimet sulassa sovussa. Hyvää matkaa, Peikko, ja voimia paljon sinulle!
Kiitos Teille jokaiselle!
Peikko oli minulle Taivaan lahja, elämäni synkinpänä aikana se kulki vierelläni kuin varjo. Iloisena ja tyytyväisenä eli elämänsä jokaisen päivän.
Lähetä kommentti