Kukkia ja kokkoja

 Juhannusaatto, koko päivä, oli vähällä lipsahtaa

pelkäksi puuliiterirakennuksen viimeistelyksi.

Saatiin valmiiksi, emme suinkaan minun panoksellani

joka oli ainoastaan satunnaista kannattelu tai pönkitys työtä.

Särkylääkkeistä ja kyynärsauvoista huolimatta, 

todennäköinen nivelkierukkavaiva riesana,

läksimme pistäytymään Erämiehen lapsuuden kodissa.

 Siinä puutarhassa on aina kukkinut kaikki,

rehevä ja värikylläinen maatalon pihapiiri jota

tuleva anoppini vieläkin jaksaa hoitaa vähenevillä voimillaan.

Näiden akileijojen kukkien viereen olisi pitänyt teipata

tulitikkuja, missään en ole nähnyt näin suuria kukkia.

 Vaaleanpunainen ruusupensas ja sen ensimmäinen

aukeamassa oleva kukka.

 Viidakkoinen perennapenkki talon ja navetan välissä.

 Entäpä lumipalloheisi navetan päädyssä!

Lähiseudun kokkoja kiertelimme katselemassa kotimatkalla,

kuten viimejuhannuksena, silloin vesillä nyt autolla.

Tyyni ja rauhallinen aatto näkyi olevan joka paikassa,

kokkojen savut tekivät tyynessä illassa mäkiseen maastoon

hitaasti kierteleviä vanoja.

Kaunista oli.

Huomennahan vasta on juhannus,

Rauha jatkukoon Isänmaassamme ja kodeissamme!