Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









torstai 14. kesäkuuta 2012

Hieman haikeuttakin...

 Lähtö Salomaalle pitkän talven jälkeen oli
mieluista ainakin Poikaselle.
Odottajan aika on pitkä.

 Ajettiin pihaan ja yhdellä silmäyksellä oli selvää mitä 
AINAKIN tehtäisiin, koetettaisiin kaivaa esille hieman kulkuväyliä
tästä villistä lännestä. Yllä perennapenkki/kukkakuopaksi myös
mainittiin aikanaan.

 Tulomatkalla naapuri-Musti havaitsi Peikon saapuvaksi,
vanhapiikamme kävi kyllä iloisesti tervehtimässä,
mutta tykkäsi huonoa henkilökohtaisten paikkojen
tutkiskelusta. Vetäytyminen taluttimen ulottumattomiin
takasi naisrauhan.

 Vanhat rakkaat lelut olivat kuin uusia.

 Puhalleltiin voikukan siemeniä, lämmitettiin saunaa,
nukuttiin saunakammarissakin ja vielä makuupusseissa.
Pumpattiin vettä kaivosta (se on erityisen mukavaa).
Hikoiltiin ja tapettiin itikoita! Niitettiin viikatteella ja
 ruohonleikkurilla. Mamma siivosi pirttiä, vähän saunaa ja
vielä vähemmän saunakammaria.

 Vähitellen löytyi kukkapenkistä jotain sinne 
istutettuakin. Omenapuut olivat jo kukkineet,
jää nähtäväksi repikö tuuli kukkien terälehdet,
pölyttäjiä ei ollut äänestä päätellen paljon!? 
Omenasato on hyvin epävarma!

 Raparperit olivat viidakoituneet ja Peikko makaili onnellisena
tutussa navetan varjossa. Kotiin lähtöä valmisteltaessa 
Peikko seuraili tapahtumia, teki omat johtopäätöksensä
ja päätti jäädä Salomaalle.
Heittäytyi kuuroksi ja sokeaksi ja TYHMÄKSIKIN.

Euran emännän jätin keskelle pöytää pitämään 
silmällä vierailijoita.
Se on ihan totta: Isoimmalla on kesäsuunnitelmia,
kuulema!

keskiviikko 13. kesäkuuta 2012

Kuinka tullaan Erämammaksi

 Lähdetään erämessuille, tietysti!
(jos hankkii ISON repun, joutuu kantamaan PALJON
tavaroita.... hmmm).
Ei vielä reppua!

 Viime syksynä syttynyt idea,
 hankkia makkaran teko vehkeet!
Mallit olivat tehokkaan näköisiä, kahdelle hengelle
kenties suurehkoja.

 Upeat! 
Herkuilla joita en edes kaikkia muista!
Kävellä kuitenkin pitää itse, ihan vanhanaikaisesti,
eräsaappaat.

 Olin mukana asiaa tuntemattomana perässä-
kävelijänä miesten kansoittamilla aseosastoilla,
aiheeseen sopien Sotkuun munkkikahville.

 Yhteinen herkku, muikut!
Riihimäki on jo liian etelässä jotta sinne olisi
levinnyt muikkujen harras kunnioittava käsittely - pannullakin.
Hyviä olivat mutta rikkonaiset muikut lautasella?!


Ihan oikeasti MINUN!
Kadehtikaa nyt, mikä puukko, kalan-nahkaa tupen yläosa!

Yläkuvassa vasemmalla tulen syttämisvehkeet, joopa joo.

Messuilta Poikasen luokse,
sieltä Salomaalle, otin kuvia sieltäkin tänne blogiin.

torstai 7. kesäkuuta 2012

Tervetuloa KESÄ

 Kesä!
Eilen otettiin ruohonleikkuri öljynvaihtohuoltoon,
olihan siinä jotain muutakin tehtävää, 
terä oli tyhmää päätäkin tylsempi.
Kesä ja kasvu korjaa nurmikon pieniä puutteita ja
maantasalta otetut kuvat:)

 Ensimmäinen päivä tänä vuonna kun olin saada hepulin,
joka kesäinen vaiva, hyttyset, itikat, miksi niitä kutsuisikaan.

Pelkäisivät edes ääntä... tai jotain muuta...
ovat varmaan universumin rohkeimpia eläimiä, ällötys.

 Kukkapenkkejä ei ole entuudestaan, enkä aio niitä ainakaan
tänä kesänä rakennella, on kesäksi sen verran menoja että
pitäisi olla piika/renki joka hoitelisi ne.

Jotain kuitenkin,
Poikasen kotiuttamismatkalla pistäydyimme J-kylässä
siinä isossa kukkakaupassa, sieltä tuli ostettua
gladioluksen mukuloita 10kpl kumpikin, hyvin tähän asti,
 kaikissa on tapahtunut kasvua, jatko vähän jännittää.

 Marketta on mukava, helppo ja kaunis ja jotenkin niin
kesäinen, tuo päivänkakkaramaisuusko sen tehnee.
Minulle sopivan helppo hoidettava (kasteltava).

Tämä koettelemus vielä edessä, jospa tänään...:)

keskiviikko 6. kesäkuuta 2012

Vähän Peikosta

 Tänä päivänä Peikko oli melkoisen pitkän päivän
kotona yksin, yli seitsemän tuntia.

"Mamma lähtee töihin" on taikasana jolloin hänet 
saa rauhoittumaan ennenkuin lähdön tohakka saa
vallan pienessä koiran päässä.
Niin tänäänkin.

Nyt kun hänellä kaksi ihmistä hoitamassa huoltotöitä
ensisijaisesti RUOKINTAA
asioihin on tullut uusia kommervenkkejä.

Tänään tulin minä ensin, sain kutsua koiraani, 
sieltä hän tuli venytellen omalta paikaltaan.
On aivan turha antaa  oven olla auki että josko olisi
tarve ulosmenolle... ensin syödään.
Tulee katsomaan kun ruokakassi puretaan jääkaappiin
mutta jos seuraavaksi ei hänen kuppinsaala
kolista, alkaa surullinen pieni vikinä jota jatkuu siihen asti että
ruoka on varmasti tarjolla.

Nykyisin kun Erämies tulee töistä (Peikko on syönyt jo)
alkaa varsinainen kotiteatteri.
Vanhus varmaan päiväunillaan miettii temppuja joilla
saa itsensä ymmärretyksi ja uskottavaksi että:
mitään en ole saanut koko päivänä!

Tänään nuoltiin leivinpeltejä oikein hartiavoimin!
Sai rapsutusta ja lohdutuksen sanoja - ei lisää ruokaa.

sunnuntai 3. kesäkuuta 2012

Ruusujen jakopäivänä

Minäkin sain ruusun.
Kynsien alla oli tuoretta multaa,
päällä oli paljon vanhaa ja lainattua ,
pellon teossa likaantunutta,
silmälasit peittävä entinen valkoinen pipo,
 tunsin itseni hyvin surkeaksi,
kyynelten valuminen pitkin nuotio 
nokista naamaa kruunasi kaiken.

Silti, sain ruusun,

ja jaan sen nyt Sinun kanssasi!



Lienee joku joskus ajatellut
miltähän näytän,
tältä, kuva on tuore, minä en.

lauantai 2. kesäkuuta 2012

Arjen askareita

 Kauniisti joka paikkaa...

 ... ja taas korjataan... sain kyllä selvityksen tästäkin vaivasta...
ja näinkin, kuinka tiivisteen välistä suorastaan  suihkusi öljyä.

Siitäkin selvittiin.

 Sudenkorentojen ilmaantuminen merkitsee kesää.
Että voikin olla ihmeelliset nuo siivet.

 Peikko ei kerjää, ei myöskään tule ihmettelemään Mamman
makkaran paistoa.
Erämiehen makkaran paistaminen ei onnistu ilman
tiukkaa tuijotusta!

Uuvispelto
Tässä syntyy Mammalle neitseelliseen maahan
sipulipenkki.