Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









keskiviikko 5. tammikuuta 2011

Joululle hyvästit, vanhempina entä se viisaus?

Jos tämä olisi näyttämöllä esitettävä teatterikappale,
voisin varmaankin hakea kuiskaajan sijaisuuksia.

On tullut kuunneltua...

Olen saanut viettää joululoman
jollaista ei varmasti tule toiste.

Vuoden kuluttua... Monen miehen ikä, sanoisi Mammani,
minä olen vuoden vanhempi, samoin kuin Poikanen.

Meillä oli hauskaa, saitte lomastamme
sekunteja, toivon että ne viihdyttivät.

Tänään vien Poikasen kotiinsa, maanantaina
Hän aloittaa hieman järjestäytyneemmän
hoidon;)

Kiitos seurastanne, tavataan näissä merkeissä joulukuussa!


Surullisen hahmon Ritari

Clint
katselee mielellään ikkunasta, haaveilee varmaan kesästä.

Vilkaisee olkapään yli,

ihan liian kiltti!

tiistai 4. tammikuuta 2011

Pakkas-ulkoilua ja Peikon rajat

Lumipenkan yli on hypännyt
pyrstö on jättänyt jäljen,

kanan varpaat, minun kanani ovat
kanalassa, siispä Fasaanikukko nälissään
on tullut pihaan asti.

Lieneekö sama joka muutama kevät sitten
kävi uutterasti minua kosikelemassa.

Sanoin sille että jos vielä miehen otan
komeampi pitää äänen olla.

Peikko kiertelee omia rajojaan
hän on ne itse asetellut, minulle sopivat.

Niissä on koirani pysynyt,
vaikka menisi vastaan omaa kaveriaan.

Pysähtyy odottelemaan, jos joutuu ennen vierastaan.

Mamman varpaita rupesi paleltamaan,


Poikanen muisti että eilen tehtyjen pipareiden
maalaus on kesken.

Hämähäkinverkko ja kuolema, on
luomuksen nimi.

Lapsityövoima vs. opetustilanne

Kaksi rohkeinta nousi lehterille,
loppukaarti pakeni, mikä minnekin.



Poikanen ihastui uudenvuoden aikaan imuriin.
Puilla lämmittäminen tekee imurin tosi mukavaksi
ja ihan tarpeelliseksi kotitaloudessa.

Kotini siivouksen suhteen olen hieman asenne-
vammainen. Se kohta siivotaan jota ei enää jaksa katsella.

Siis minulla on siivottua läikittäin.

Tässä on NIIN pailon roskia
tätä pitää AINA imuroida




Kaksiteräinen miekka - mummon muistot

Vanhat kuvat, voivat olla hyvin rasittavia katseltavia.

Tämä kuva tulee kolmetoista-vuotiaaksi,
Isoveli istuu kaukalossa, nyrpeänä, tuoreena tapauksena
ja Isoin on huolissaan vauvan kastamattomuudesta.


Isoimman odotusaikana kirjoittelin tulokkaalle
kirjeitä. Arkipäivän tapahtumia,
alkavat siitä kun saimme (isovanhemmat)
tietää mitä oli tulevaisuudessa tapahtumassa.

Viimeinen tapahtuma on melkein vuotta myöhemmin,
ensimmäisistä juhlista.

maanantai 3. tammikuuta 2011

Keitettiin keittoja

Kaksi keitosta, jos vasen ei miellytä, ota oikeasta.

Paistinpannussa kiehuu pesuainetta
huumaava teknokemian tuoksu.

Oikealla minun lapsuuteni herkku: nakkituuvinki.
Juureksia ja perunoita keitetään kunnes alkavat
soseutua. Nakkipalat ja sipuli paistinpannulle
kunnes saavat hieman väriä. Sekoitetaan.
Ei lientä


Arkipäivä,
arkiruokaa tarjoo Mamma.

Syötiin vajaalla väellä,
Iso on vielä joulun rippeitä viettämässä.


Mammalaan lähtijät

Jäi taas lähto pimeän ajalle, Poikanen on sukkela nukahtaja
pimeään autoon... ja valoisaankin.
Onneksi matka ei ole pitkä!