Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









sunnuntai 9. toukokuuta 2010

Sateinen aamu










Sade saa madot nousemaan maan pinnalle,
ja sekös riemastuttaa kanalaisia.

Juhlapäivä


Kaikille Äideille
paljon, paljon onnea ja iloa

ÄITIENPÄIVÄNÄ

lauantai 8. toukokuuta 2010

Ystävä tuli käymään















Tämän vieraani ja minun välilläni on niin pitkä ystävyys että se yltää sinne rajoille mistä muisti alkaa.


Hänellä on mukanaan kokoelma värejä ja papereita tullessaan. Halukkaat saavat ohjausta ja kannustusta kuvan teossa ja värien sekoittamisessa.

Joidenkin opettajien oppilaat kasvavat, tässä koulussa oppilaat nuortuvat.

Ansa

Mamma tule katsomaan mitä minä rakensin!
No onpas hieno
Ei se ole hieno, se on kamala

Ai, mikä se on?
Se on kissa-ansa, kun kissa tulee minä ammun sen
ja teen siitä makkaraa!

torstai 6. toukokuuta 2010

Hyvä yksinäisyys

Pieni huone, ilman kalustusta, yksi ikkuna josta avautuu avara näköala ympäristöön.

Ympäristöön jossa hyvin vähän liikkujia, autoja - ei edes joka päivä.
Hirven, kauriin, koiran tai kissan näkee toden-näköisimmin.

Yksinäisen tornissa olijan syliin näkisin kitaran ja Hänen alleen pehmeän maton. Myös lehtiö ja kynä sopisi hyvin tänne, tai vain yksin ja tyhjin käsin tuleva väsynyt ihminen ja ilta-aurinko!

Huoneesta laskeutuja kertoisi myöhemmin tornikokemuksesta - ja haluaisi lisää.

Ruusupensas









Jokapaikan takuuvarma kukkija.
Pensas jonka kasvua on mahdoton hallita,
piikkistäkin piikkisemmät varret,
rumat ja mitään tekemättömät kiulukat.

Mutta mitä olisi kesä ilman valkoista juhannusruusua.