Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









maanantai 10. tammikuuta 2011

Tuskainen aamu

No, nyt se on ainakin ulkona!

Kyllä oli killin ajatukset mielessä kun
huomasin tuntia ennen lähtöä

Että vesisade oli irrottanut lumet
autotallin katolta, kivikovaa ja painavaa.

Meinasin olla avuton, kademielikin pullisteli,
olisipa 13 lasta ja kaikki kotona
NYT!


Renkaat on kuitenkin hyvät, vasta vuoden ajetut.

2 kommenttia:

Sirkku kirjoitti...

Ja ah, miten me kaikki 15(!) olisimme jonossa juosseet autotallisi ovelle ja TAPELLEET siitä, kuka saa lapioida useamman lapiollisen!

Maria Veikontytär kirjoitti...

:),:),:),:),:),:),:),:),:),:);):),:),
:),:)
Näin jälkeen päinkin tunnen että olitte mukanani! Kiitos