Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









torstai 31. toukokuuta 2012

Viiru ja Pesonen muuttivat meillekin

 Ihan minua hengästytti viime lauantaina
kun kirpputorilla huomasin tämän aarteen
myynnissä, ihan kohtuullisella hinnallakin.

Näin ovat nyt ruotsalaiset muuttaneet meille.
Piti ihan sähköpostilla lähettää Poikaselle kuvia,
olemme tähän asti nähneet heitä (V&P) vain
elokuvissa.
Hyvin sopii Koiramäen talon (blog 26.2.2010) tyyliin, 
näyttää siltä että 
Pesonen onkin ollut renkinä Koiramäessä ja 
saanut siksi rakentaa mökkinsä talon viereen.

 Koiramäen muutto tänne itäisiin osiin on vielä
kesken, osa väestä ja eläimistä jäi vielä 
länsi-Suomeen. Taisi olla vielä sadonkorjuu kesken.



Viiru on hyvin seurallinen kissa, siksipä
hän päätti pitää uuden kotiseudun kateille 

TUPAANTULIAISET

keskiviikko 30. toukokuuta 2012

Taas yksi toipuja

 Näkyy lintujenkin elämässä pätevän samat jutut kuin
ihmisen. Jos onnettomuuteen on mahdollisuudet se tapahtuu,
ja  onnettomuuskaan ei tule välttämättä yksin,
tuplaten jos siis on mahdollisuus.

Ikkunaan lensi peippo-äiti, ikkunasta suoraan kastelukannuun
joka on piripintaan vettä täynnä.
Reagoin nyt jo nopeasti näihin kopsahduksiin, vaikeuksia
oli saada oma käsi sopimaan kannuun.


Tokkurainen ja aivastelevainen mutta 10 min, sitten jo nousi
jaloilleen, höyhenys vielä märkä.
toivottavasti pesässä odottavat munat eivät joudu olemaan
liian kauan ilman lämmintä äitiä. Isä ei huolehdi munista.

Poikasen NHL viltin pehmeydessä...

...turha jatkaa tuota asiaa, vieras lähti verhotangon kautta,
eikä kiittämään jäänyt :):):)

maanantai 28. toukokuuta 2012

Juhlavalta tuntuva päivä

 Jokaiseen juhlapäivään liitän, (lapsuuden vaikutuksesta
ne ovat kirkollisia) jotain erilaista kuin toisiin päiviin.

Helluntai on minulle parasta ja kauneinta kevätkesää,
se on hyvin lyhyt, usein kestää vain sen Helluntain
kesällä on kiire tähän aikaan vuodesta.
Eikä helluntaihin tarvitse valmistautua minkäänlaisella
leipomus ja ruuanlaitto maratonilla.

...ja jos riittävän laiska eläkeläinen
voi joku toinen;) vaikka siivotakin.


 Järvet tyvenessä (sanoi Mammani), poutapilvet
taivaalla, hellä ja lämmittävä aurinko, lintujen soitimet
soivat vielä täydellä teholla, ja hiljaisella äänellä keskustelua
Hänen kanssaan jonka on saanut Taivaan Isältä kumppanikseen
loppumatkan ajaksi.

 Autuaan hartauden loiskautti vikkelä jalkainen koiruus,
ettäs jaksaakin! :)

Iltapäivällä syötiin/juotiin sohjoa pillillä.
Kaikkea sitä näkee kun vanhaksi elää.

sunnuntai 27. toukokuuta 2012

Hiljainen toipuminen

 Kopsahdus ikkunaan ei meillä ole epätavallista,
lähes joka päivä joku onneton lentää siihen.
Kuusikko heijastuu  houkuttelevana. 

Tavallisesti siinä ei tapahdu onnettomuuksia,
paitsi nyt. 
Punatulkku repsotti maassa hengissä mutta tokkuraisena.
Siivet olivat ehyet, jalatkaan eivät olleet vaurioituneet.

Minkäänlaista pakoon yrittämistä siinä ei kuitenkaan ollut,
huolestuttavaahan se oli.

 Aikaa kului, tiesin ettei kädessä pitäminen ainakaan
vähennä stressiä, silti en raskinut jättää sitä
luonnon armoille.

 Heti kun varpaat rupesivat pitämään vein sen
tuttuun kuuseen lintulaudan taakse.

 Melkein kaksi tuntia kului ennenkuin
se alkoi virota ja pääkin kääntyi,
minkäänlaista pelkoa se ei osoittanut vieläkään.

Meidän pihassamme on ollut koko talven
kaksi punatulkkupariskuntaa, talven kääntyessä
kevääksi ne ovat jatkaneet käyntejään,
ja alkaneet sietää minua ja liikkumistani
ihmeteltetävän hyvin.

Meni melkein kaksi tuntia ennenkuin kahden naaraan ja 
yhden uroksen tulo ja lentely sen ympärillä tuotti tulosta.

Sinne lensi, syvemmälle kuusikkoon, linnun tietä!

Ihmistä ja eläintä Sinä autat Herra!
Näin sanotaan Raamatussa.





lauantai 26. toukokuuta 2012

1.Yhteinen hankinta

 En ole koskaan pitänyt itseäni esteetikkona...
jotkut asiat/tavarat ovat vain silmälle sopivampia kuin toiset.

Se siis lähtökohtana tälle hankinnalle.
Joka pojan tee-se-itse liiteri polttopuille.
Viime talvena lämmitimme vain puilla,
lukuunottamatta muutamaa matkaa Poikasen luokse,
silloin oli muutamassa patterissa ihan pikkuisen virtaa.

Samalla tavalla aiomme jatkaakin.

Viime kesänänä raivatulle alueelle pihaan tulisi
tämän rakennuksen nousta.

Uskoisinpa että että selviämme urakasta kahdestaan!?


 Siinäpä se!
Pakettiin EI ollut merkitty mistä kulmasta muovia
revimme jotta rakennusohjeet löytyvät.

 Hetken rapuilla istuskeltuamme päätimme lähteä
tervehtimään ruokakuntamme ulkojäsentä
joka saapui tohtorista, käynnistys pelaa jälleen.


video
Savotan ja rakentamisen ja työelämän
yhteensovittaminen alkakoon.

perjantai 25. toukokuuta 2012

Perusihmisten ja yhden jäniksen IC-matka

 Pienenä tyttönä matkustin kahden (2:n) Äitini kanssa joka
kesä ainakin yhden pitkän matkan junalla.

Ne matkat ovat lapsuuteni muistoissa selviä ja kirkkaita,
Ilmajoki oli yksi kohde, siellä asui perhe josta äiti ja tytär
olivat olleet sota-aikana evakkona Kuopiossa, Isän ollessa
"siellä jossain".
Äitieni kuoleman jälkeen menetin yhteyden heihin, olinhan
ihan lapsi vielä silloin.
Voi miten upeaa oli heille meno, meitä oltiin asemalla 
vastassa taksilla, perheen isällä oli komea , iso Volga!!!

Heidän kotinsa oli myös ihmemaa. Heillä oli ihan oikea mylly.
Muistan sen huikean tunteen kun pääsin myllyyn mukaan
ja jostain korkealta katselin veden vaahtoamista ja 
myllyn rattaiden pyörimistä.

Toinen junakesämatka tehtiin Lappeenrantaan.
Viimeisestä matkasta heille jäi minulla raskas tunne sydämeen.

Kerron asian niinkuin muistan (olin 10-vuotias), heidän kotonaan
oli valokuvaamo. Minusta otettiin kuva (10v) myös 
äidit kuvauttivat itsensä, näitä kahta kuvaa olen vaalinut
kaikkien niiden iloisten muistojen todisteena mitä se elämänvaihe
piti sisällään.
Se raskas osuus muistoista liittyy valokuvaan heidän 
kammarissaan, nuori, komea mies joka oli saanut surmansa
koneen pudotessa. Muistissani on aavistus että se lento-onnettomuus
olisi ollut melkoisen tuore, ei sotaan liittyvä.

Tähän perheeseen liitän VR:n, tuon kirjainyhdistelmän.
Siihen aikaan höyryveturin vetämän junan vaunujen verhot
olivat harmaat ja tuo VR-kirjainyhdistelmä oli niissä verhoissa
kudottuna jo kankaaseen. 
Mielestäni oli erikoista kun perheen isännän nimikirjaimet olivat
jo junan verhoissa.

Olen aivan varma että nämä henkilöt ovat jo siirtyneet ikuisuuteen
sen vuoksi kerroin näinkin yksityikohtaisia muistoja.
En myöskään usko loukkaavani, omilla muistoillani, 
jonkun toisen muistoja.



Reippaat ja rakkaat Mamman matkakumppanit.

keskiviikko 23. toukokuuta 2012

Ostoksilla

 Kauniina mutta viileänä tiistaina päätimme lähteä
etsimään kauppojen valikoimista sopivaa
pihaliiteriä.

 Vaihtoehtojahan löytyy markettien parkkipaikkoille
rakennetuista kylistä moneen tarpeeseen.


Päätös saatiin tehtyä ja kotiin tultua oli vielä sen verran
intoa että viime kesänä kaadetun lepikon pöllejä ajeltiin
kasoihin uudisrakennuksen alta.

Huomenna hiljenee.
Poikanen ja Mamma astuvat VR:n kyytiin ja
kevätrengin pesti päättyy tällä erin.

maanantai 21. toukokuuta 2012

Koivun tarina

 Eivät  mitkään ole niin tiiviissä tarkkailussa keväisin
kuin koivut. 
Hiirenkorvia odotellaan ja huokaillaan..
niiden kasvaminen on joka päiväinen puheenaihe!

Koivun riemu on kuitenkin rajallinen,
ihmisen riemu kestää vielä seuraavan talven pakkaset.

Nyt on Mammalla polvi kippee, vähän lonkkakii,
päähän koski kirkas auringon paiste, jano ja nälkä tietysti.

Pieni kasa jäi koivupilkkeitä kuivamaan,
odottelemaan niitä pakkasia.


perjantai 18. toukokuuta 2012

Järjestys - vaikka huonompikin!


Minun omavaltainen yhteydenpitovälineeni
valitsi tämän kuvajärjestyksen tänään.

Aioin kertoa pienen perheemme Helatorstain 
tapahtumista ja esittää yhden kysymyksen.

Kysymys sisältyy ensimmäiseksi asettuneeseen
kuvaan, mikä vuokko on tämä outovärinen
vuokontapainen, kauniskukkainen kasvi?
Samasta juurakosta nousee kuin valkoisetkin.

Seuraavaksi koneeni arpoi lounaamme kuvat,
- hirvihöystöä
- salaatti
- mustat viinimarjat
ja 
- mustaherukkatorttu

Ulkolämpötila (oli näitä lukemia jo ennen kuin edes
mietin ruuanlaittoa)

P&P
Poikanen ja Peikko
Peikko pitää silmällä naapurin kissaa joka nukkuu
kuvan ulkopuolella, varmaankin myös kuuntelee 
pysyykö Poikanen puussa.

Niin meni Helatorstai, hellepäivän jälkeen tietysti
SAUNAAN

torstai 17. toukokuuta 2012

Eläin Geenivarat 2012-lehti

 Minulla on edelleen suomalaisen maatiaiskanan säilytystila
ja säilyttäjä status.





tiistai 15. toukokuuta 2012

Tilanteiden (työ) kartoitusta

 Vettä on!
Ojissa seisomaan asti. Lähijärven
pinnan korkeus on nähtävissä ojat eivät vedä.

 Pehmeä kuin pienen pojan poski.

 Viime syksysateilla kaadetut puut ovat vielä
laanilla, osa jopa metsässä.
Hirveä ääninen renki valmistautuu...

 Ainoa kukka!
 Ei ole joulupukki, Erämies toteuttaa Mamman
toivomusta, multaa pihaan, edes pikkuisen.

 Metsän siimeksessä, vanhalla hirvitornilla,
tikat ovat pitäneet nyyttikestejä.

Poikanen on metsänpoika, 
ei ole koskaan täällä kysynyt:

Mamma, mitä minä tekisin?