Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









torstai 26. syyskuuta 2013

Sillsallad eli sikermä kesäisiä ja syksyisiä kuvia

 Tässä ollaan jo selvästi syksyisessä metsässä.
Tätä metsästysopetus(oppimis) retkeilyä on meillä ollut 
runsaasti. Useimmiten ovat saaneet mennä ilman minua.
Etenkin aamut ovat minun mielestäni (ennen kuutta)
enemmän rasittavia kuin rentouttavia.

 Kesäisellä käynnillä Poikasen kotona kävimme tutustumassa
eläkeläipariskunnan taidon näytetteeseen. Ovat rakentaneet pihapiiriinsä
 kadonneen elämäntavan museon.
Hellapuut ovat järjestyksessä siinä talossa.

 Meidän pikkuinen Vili niin kaunis ja hyvätapainen kuin vain voi olla!
Muutamia hyviä teerihaukkuja on jo kuunneltu.
Tässä kuvassa olen Vilin kanssa istumassa pellonojan pientareella 
kuuntelemassa kun Nuusku ajaa jänistä näkymättömissä.

 Viisveisaavat minun surumatkoistani Peikon haudalle.
Oli tarkoitus tänä kesänä tehdä tähän haudan päälle 
tasainen kivipeitto, jäi ensi kesään.

 Siinä he, Mamman rakkaat!
Ennen nukuttiin päiväunet ruokapöydästa noustua.

 Tarkoin harkittu rakennelma, uskokoon ken tahtoo!
Laituri, on vakaa astella.

 Nuuskuneiti!
Nenä vie edelleen!
Tietää syntyneensä vain jäniksen perässä juoksijaksi.
Kumpikin koira on ollut vain opissa tänä syksynä, ase on
 Erämiehellä mukana se kuuluu olla niin.

Salomaalla käytiin tyhjentämässä omenpuut!