Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









maanantai 27. helmikuuta 2012

Oma suu ja kontin suu


 Maanantai  tuntui sopivalta jänisten
ruokintapäiväksi.
Pakattiin taas sopiva määrä tarpeellista
rekvisiitta mukaan ja eikun matkaan.

Poikanen haluaa olla kaikessa mukana,
kelkkaa kärriin siirrettäessä, sahan ja kelkan
 tankkauksessa.
Nuotiopuita hakemassa tietysti.

 Haapa nurin...

pöytä on katettu JÄNÖSET!
tulukoopa syömään!


sunnuntai 26. helmikuuta 2012

Korkealta näkee kauas


 Sydäntalven lauantainen saunominen on
siirtynyt automaattisesti myöhemmäksi,
valoisana aikana kerkeää tehdä
niin paljon enemmän.
Esimerkiksi koluta näitä lähimetsiä,
järvelle ei taida tänä talvena,
ainakaan Mamma, uskaltautua.
Erämies on muutaman kerran palannut kotiin sen
verran märkänä että riittää minulle
kelkkailun jäännitykseksi.



Vaudissa napattu kuva,
puhelimen putoaminen pelotti
enemmän kuin vauhti.
 Kilometrien määrää en tullut kysyneeksi!
Eipä niitä varmaankaan mahdottoman 
paljon ollut.
Koko matka oli kuitenkin enemmän tai vähemmän
"suoraan" ylös päin.
ja pomppuista!

 Korkealta näkee kauas.


 Perillä pienoinen sininen kota.

 Siellä oli mukava syödä eväät ja katsella
maisemia.

torstai 23. helmikuuta 2012

Välineurheilua

 Kun nyt hiihtolomalla ollaan täytyy varusteet olla
 lajien mukaan.
Aikuisten mopokypärä tuntui liian painavalta
pienen niskan kannatella.

 Satuttiinkin oikein mukavaan alennusmyyntiin.
suojalaseille jäi enemmän hintaa kuin kypärälle!

 "Pois mummot ja vaarit alta
tie näyttää kapealta. Mittari näyttää
kahdeksaakymppiä, jarrut on epäkunnossa".

Voittajat maalissa!
Poikanen ja kartturi jonka kypärä oli suorastaan
hinnaton, se löytyi Mamman pesukoneen laidalta.

keskiviikko 22. helmikuuta 2012

Oikotie

 Pitkistäkin matkoista

 tulee inhimillisen pituisia talvella.

Tänä talvena tuntui etteivät järvet jäädy
ollenkaan, ainakaan kantaakseen autoilijoita.


maanantai 20. helmikuuta 2012

Hyvin tärkeä PUPU

 Poikanen itse huomasi että Pupu on likainen
ja tarvitsee ehdottomasti päästä kylpyyn.

 vaahtokylpyainetta,

 ja sukellus,

 operaation edetessä keskustelimme asian 
syvällisemmästä merkityksestä.

Koskapa on ilta Pupun täytyy olla koko yö
kuivattelemassa itseään.

Hyvää yötä, sanoi Pupu Poikaselle ja jäi osaansa
tyytyen korvistaan narulle kuivamaan.

sunnuntai 19. helmikuuta 2012

Kumpi onpi parempi?

 Poikasen hurmasi kelkka!
Ja vauhti!

Minä taidan olla enemmän näiden perinteisten
lajien kannalla.

perjantai 17. helmikuuta 2012

A´morion

 Viime yönä heräsin ennenkuin kerkesin
nukkuakkaan, pienen pieneen ininään.

Saatuani inisijän hereille selvisi että Hänellä onkin jano.
Janon sammuttua Hän valitti korvakipua.

Kipulääkettä ja nukkumaan.

 Aamulla kipu oli tallella, niinpä tilasin päivystäjältä ajan.

Tutkimus oli tehokas ja tarkka ja tuloskin
arvattavissa, korvatulehdus oikeassa korvassa.

 Tämä veljaksistä nuorin on säästynyt
melkoisen hyvin tämän sairauden vaivoista.

Isoimman kanssa oli toisin, huh huh!

Reseptin kanssa apteekkiin ja viikon kuuri.

Potilas on ollut iltapäivän erityisen virkeä,
hämärä lopetti ulkovirkeilyt, sisällä ovat jatkuneet!

Tuttua kamaa!

torstai 16. helmikuuta 2012

Lumi kuin Saharan hiekkaa

 Kunpa nyt maltettais odottaa että edes
pikkuisen pitovoidetta...

 Miten minä en muista että puusuksia olisi 
ihmeemmin voideltu, niillähän vain hiidettiin.
Joskus lumi tarttui suksiin ja joskus taas lipsui?

 Näillä ei puusuksilla hiihtäminen on mahdotonta
ilman voitelua, kokeilin itse, nautinto on kaukana!

 Poikanen tuli iloisena ja hikisenä ensimmäiseltä 
kierrokselta, Erämies päätti kuitenkin auttaa
pientä miestä mäessä. Lisäsi jarruvoidetta.

 Vieläkin jäi luistoa reippaasti, kunniakkaita kellahduksia
ja pyllähduksiä omassa pihassa.
Nyt vain odoteltiin hermostuneena ladun tekijää
ja kelkkareitin polkijaa metsälenkiltä.


tiistai 14. helmikuuta 2012

Hiihtolomalainen

 Viikonloppuna haettiin Poikanen.
Lunta oli kyllä satanut jo heilläkin ja lisää satoi.



 Peikko oli kuin kotonaan, viime kesän pitkä vierailu
ilman meitä teki tehtävänsä.

Tuli jälleen todistetuksi että metsästäjää ei tästä koirasta
ole tullut eikä taida tullakkaan, enää.

Aamulla pihasta löytyi sekä jäniksen, kahden kauriin 
ja ketun jäljet. Koiran nenä ei värähtänytkään!

Tänään leivotaan ja huomenna varmaan hiihdetään.

perjantai 10. helmikuuta 2012

Kesä- ja Poikasikävä

 Viime kesänä olimme Poikasen uudessa kodissa
viikon pitämässä järjestyksen tapaista yllä.

 Lämpimät päivät kuluivat kesäisissä toimissa.
Uiminen oli herkkua, Poikanen tarvitsi aikuisen kaveriksi. 
Isoimmat ravasivat keskenään.

Helteiset päivät vietettiin varjossa, ihanan iso terassi
kahden hengen sählypelikin onnistui.

 Myöhemmin kesällä täällä itäisillä mailla oli 
monenmoista korjausta,

tässä mönkijän renkaalle tehdään...jotain.

Lähiaikoina, niin uskon talviurheilua!

keskiviikko 8. helmikuuta 2012

Aurinkolasien tarpeessa



 Peikko oli ihan riemuissaan  kun vihdoinkin
lähdettiin ulos, ihan porukalla. Lappalainen
tonkii kuin porsas ensin lunta kuonolleenkin.

Askel on reipas, jätättää meidät molemmat!


 Pohjavilla on kasvanut mahtavasti tänä talvena.

Ketun polku, kuulema!
Sekin piti tarkastaa.

Tässä on tehty suunnitelmia,
Poikasen hakemisesta hiihtolamalle, IHANAA!


sunnuntai 5. helmikuuta 2012

Katsellaan ikkunoista - mitä Teillä?


Sunnuntaipakkasta on,
tyssääköhän monen
äänestysmatka
näihin lukemiin.

 Yksi ja ainoa!
Olen ripotellut hänelle ihan oman
kasan siemeniä maahan.
Hän on aamiaispainotteinen ravintolavieras.
Linnut tulivat tunnin myöhemmin!

Se oli melkein viiskymppiä!