Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









tiistai 4. tammikuuta 2011

Pakkas-ulkoilua ja Peikon rajat

Lumipenkan yli on hypännyt
pyrstö on jättänyt jäljen,

kanan varpaat, minun kanani ovat
kanalassa, siispä Fasaanikukko nälissään
on tullut pihaan asti.

Lieneekö sama joka muutama kevät sitten
kävi uutterasti minua kosikelemassa.

Sanoin sille että jos vielä miehen otan
komeampi pitää äänen olla.

Peikko kiertelee omia rajojaan
hän on ne itse asetellut, minulle sopivat.

Niissä on koirani pysynyt,
vaikka menisi vastaan omaa kaveriaan.

Pysähtyy odottelemaan, jos joutuu ennen vierastaan.

Mamman varpaita rupesi paleltamaan,


Poikanen muisti että eilen tehtyjen pipareiden
maalaus on kesken.

Hämähäkinverkko ja kuolema, on
luomuksen nimi.

Ei kommentteja: