Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









torstai 20. tammikuuta 2011

Valurautapannulla

Jo vuosia suosituimpana ruokana jota olen pöytään kantanut
ovat porkkanaletut.







Nälkä yllätti ja lettu petti,
Se on liian kuuma!

Mutta että minä rakastan valurautaista lettupannua,
ei mikään muu pannu paista niin hyvin, niin kauniita lettuja.

Minulla on myös kaksi tavallista paistinpannua,
ollut jo kymmeniä vuosia, on varmasti niin kauan
pannua tarvitsen.
Onhan sen hoitaminen ihan pikkuisen tarkempaa kuin
teflon tai jollain muulla ihmeaineella päällystettyjen,
Mutta kestävätkin ne enemmän kuin ihmisiän.

3 kommenttia:

Anne-Mari kirjoitti...

Itse tein tänään "tavallisia" lettuja. Taikinasta tuli liian paksu, piti vatkata käsin, kun vatkain oli jossain toisessa asuntolassa, aluksi letut paistuivat liikaa, sitten liian vähän... Mutta ei makuun vaikuta, kuten ei ennenkään.
Voisin pitääkin porkkanaletuista, voisi kokeilla joskus.

Sirkku kirjoitti...

Naapurin 92v tädillä on isoäitinsä peruja UPEA valurautapaistinpannu. Siihen ei ole ajan hammas pystynyt.

Maria Veikontytär kirjoitti...

Anne-Mari,kyllä porkkanaletut voittaa ne tavalliset, makua on runsaammin. Jos huomasit käytän sämpyläjauhoja, karkeammat jäuhot antavat mukavan tunteen hampaille.
Hyviä lettuiltoja:)

Sirkku, vanha on pannu, eikä varmasti häpeä uudemmille.
Montakohan pinnoitettua pannua olisikaan kulunut sen määrän paistamiseen mitä vanhalla on ruuaksi laitettu.

Kokeile Sirkku tuota minun sä-posti osoitettani (+muutkin)
se on nyt ihan uusi vanhaan tiliin ja en tiedä tuosta asennuksestakaan,
siis jos haluat :)