Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









perjantai 14. tammikuuta 2011

Kaikki alkaa munasta

Niin myös minun tämän päiväinen
urakkani.

Toiveenani olisi saada aikaan kaksi kääretorttua,
kakkoa, ja hirvikeitto.
Ensimmäinen torttu neljästä munasta,
toiseen jäi viisi.
Hannan yksi muna ja Marttaäidin ja Äitimartan kaksi kummaltakin
jäivät toiseen.
Taikina pannulle ja uuniin, sitten kakkotaikinan kimppuun.
Täällä Satakunnassa syödään kakkoa, vaaleata leipää.

Savolaiset tekevät rieskoja, kukin emäntä tavallaan.

Taikinan kohotessa lihat kiehumaan,

leivät hierotaan, tulikin kolme, oli tarkoitus neljä.

Nykyisin teen kaikki leivät tämän mallisiksi
helpompi leikata ja viipaleet tasakokoisia.

Olin jo kerran kuorinut vaahdon lihoista.
kun nyt olin tässä kaadoin perunat, porkkanat ja lantun
altaaseen veteen, ovat kohta siistimmät kuoria.

Munankuoret ovat kuivamassa tuossa liedellä,
otan ne kotiin lähtiessä mukaani.

Ensimmäisen torttulevyn otin jo hetki sitten
pois uunista jäähtymään.

Jäähtyneen levyn kaadoin voipaperille ja sitten täytteet:

Ihan pussista, molemmat pussit vaahdoksi
saa molempiin torttuihin

alle tätä Dronningholmin erittäin hyvää hilloa,
omenesosetta on KOTONA pakastimessa runsaasti,
mutta ne on siellä.

Juurekset olen kuorinut pikkuhiljaa useammassa välissä.


Valmis torttu, nopea herkku.

Se kolmaskin on jo paistumassa.


Juurekset kypsensin eri kattilassa hyvin miedolla lämmöllä,
kun liha kypsyi, pienin sen ja yhdistin keitokset.

Sitten söimme keittoa ja leipää. Keskustelu oli vilkasta.

3 kommenttia:

Janita kirjoitti...

Varmasti hyvää!

Sirkku kirjoitti...

Olisit laittanut otsikoksi "Lue vasta kylläisenä".
Kehittynyttä tämä nykymedia: tuli ihan hirvikeiton, mehevän leivän ja kääretortun paistotuoksu nenään.
Eipä olekaan aikoihin tullut pistettyä kääretorttutehdasta pystyyn..

Maria Veikontytär kirjoitti...

Pitääpä yrittää muistaa tuo otsikko,
Vain kylläisille!

Hirvikeitto on hyvää!

Teitä kumpaakin varmaan naurattaa tämä kattilan koko, siitä jäi toiseksi kerraksikin.Pojat eivät oikein syö keittoja. Tytär ja minä kyllä.

Nämä tutut ja nopeat ja vielä edullisetkin ruuat tahtovat unohtua
minä ainakin uraudun hyvin nopeasti.
Oma tekemä leipä on mielestäni mautonta, mikä ihme siinä on?