Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









keskiviikko 25. heinäkuuta 2012

Riemukas kalastusmatka

 Saaliittomaksi jäänyt kalatusmatka jäi pahasti
kaivelemaan Poikasta.
Mamman ihmeeksi kalakukkoa olisi saatava ihan heti!

 Sopiva (sateeton) ilta, ja matojahan
tänä kesänä ei ole kauan tarvinnut kaivella...

 Onget järveen ja ahvenien nostelu veneeseen alkakoon...

 Poikanen nosteli tuon isomman kaltaisia 345gr, ja pienin
oli Mamman 11gr. Tosin lajirikkauden voitti Mamma:
toinen kala oli samanmoinen särki:)

 Tyytyväiset kalastajat kotimatkalla,
tuuli nousi nopeasti ja melkoisessa pärskeessä
saavuttiin kotirantaan.





sunnuntai 22. heinäkuuta 2012

Isointa saattamassa




Minun rakas Isoveli, sanoi Poikanen.

lauantai 21. heinäkuuta 2012

Iltaongella

 Viime kesäinen ongintamatka on kangastellut Poikasen
muistissa koko talven. Silloinen saalis olikin
mahtava, kookkaita ahvenia kiskottiin veneeseen
runsaasti. Lupaus oli lunastettava heti, mikäs oli lähtiessä
olihan sääkin poikkeuksellisen suosiollinen.

 Mato koukkuun ja koukku järveen.

 Tällä kertaa kalastusonni ei ollut suosiollinen,
tyhjin käsiin palattiin kotiin, ei sekään
antanut aihetta suruun.
Retki oli muuten onnistunut.


Minua jäi mietittyttämään joutsenperheen
mahdollinen tragedia.
Liian kaukanan kuvattavaksi tyynessä lahdukassa souteli
joutsen pari - toinen vanhemmista ja yksi poikanen.
Näytti niin surulliselta, 
joutsenethan elävät ja hoitavat poikasensa yhdessä.


perjantai 20. heinäkuuta 2012

Metsämansikoita ja poikalapsia



Elämä onkin mansikkamaitoa!
Isoin tuli tuomaan Pienintä.

Yks kaks eletäänkin kenkätalossa!
Muistatteko?

"Kenkätalossa asui eukko jolla oli sata lasta
ja elämä puuhakasta..."

tiistai 17. heinäkuuta 2012

Pienessä punaisessa tuvassa

 Joillakin on taito saada pihaansa viidakon tuntua,
kukkivan viidakon. Aivan kuin kaikki tämä ihanuus olisi
löytäytynyt tähän ihan omin avuin!

 Heinäsaiväsrakennelma pihalla oli vielä kesken,
seipäänkärkienkeleitä eteisen ikkunalla.

 Menneiden vuosikymmenten arkea,

 separaattorinkin.
Minä muistan joskus pienen pienenä tyttönä
saaneeni pyörittää kammesta kun Kaisa-täti
kaatoi maitoa koneen kulhoon. kermaa ja kurria tuloksena.

Tänne vinttikammariin olemme, Poikanen ja minä kömpineet 
nukkumaan, ihanaan päästävedettävään, uni oli suloista
kuin tämä mökki ja pihakin.

lauantai 14. heinäkuuta 2012

Sateella voi vaikka...

 ...etsiä jonkun reseptin kuominoistaan ja ottaa vaikka 
sen vaikeimman (nyk. haasteellisimman) niin
sade ei unohdu, tekeepähän sen vain siedettävämmäksi.

 Tässä minun vaikein taikinani:
1rkl kermaa
½g sahramia
200g voita
1dl tomusokeria
2dl maissitärkkelystä
3 ja 1/4 dl vehnäjäuhoja

Sahrami sekoitetaan kermaan ja jätetään hetkeksi
jotta väri liukenesi. Kulhoon lisätään vatkauskelpoiseksi
pehmennyt voi ja sokeri, vaahdotetaan.
Vaahtoon lisätään molemmat jauhot.
Helppoa, eikö?

Otetaan sekoitetusta taikinasta hanhenmunan
kokoinen kappale (jos et tiedä minkä kokoinen on hanhenmuna
vaihtoehdoksi kävisi vaikka 1dl).
Taikina ei vaikuta leipomisvalmiilta vaan kostealta ja tarttuvalta,
niin se onkin! Leipomiseen voit käyttää ½dl vehnäjauhoja.

Jos olet joskus jotain käsitellyt KEVYILLÄ SORMENPÄILLÄ
nyt olisi aika uusia se kosketus.
Jos käytät kämmentäkin painoa tulee liikaa, koeta vaikka.
taikinaa ei oikein voi jäähdyttäkkään se murenee.
Siis: ohuelti ja kevyesti jauhoja sileälle pinnalle
tahmea kokkare siihen ja kaikki kahdeksan sormenpäät
pyörittämään tankoa. Taikinaa ei voi kaaviloida, 
pursottamista en ole kokeillut.

 Pätki tanko ja muodosta rinkilöitä,

muotoillaanpa niistä vaikka sormuksia.

Kirjoitin paisto-ohjeen tuohon 
kommentti lootaan!

torstai 12. heinäkuuta 2012

Kesää - vaikka sataakin!

 Iltapala ehdotukseni meni läpi äänivyöryllä,
kaikki kaksi (minä mukaan lukien) äänesti
lettujen ja mansikoiden puolesta.

 Liiteri on ihan pikkuista vaille täysi!
Tulkoon vaan hallat ja yöt meillä palaa puuta.
Muutama päivä sitten tuli sähkölasku jossa oli
kolmen kuukauden kulutus, talvikuukaudet.

Koskapa laskut niin kovasti riemastuttavat mutta kyllä
mukavalta tuntui verrata sähkönkulutusta
 joihinkin entisiin laskuihin.

Puutarhuria minusta ei tullut.
Tämä kukkapenkki jäi keväällä kitkemättä,
siellä pilkisteli pieniä ahomansikan lehtien alkuja.

Huomenna tai ylihuomenna ovat varmaan
 saaneet vielä pikkuisen aurinkoa ja punaa poskiin etelä
seinustalla kun ovat.

Taidetaan nautiskella ne ihan naturel!




maanantai 9. heinäkuuta 2012

Kiirettä on pitänyt

 Ei olla matkalle lähdössä, liiteri-varasto on nyt siinä
kunnossa että lopullinen muutto pääsi alkamaan.

 Uskomaton määrä korjaamiseen, rakentamiseen, liikkumiseen
ja kaikenlaiseen miehiseen toimintaan liittyvää
tavaraa on nyt omassa pienessä miehisessä tilassa.

 Samalla viime talvena polttamatta jääneet halotkin alkavat olla
omassa paikassaan. 
Pressuliiteri saa kyytiä!

 Todellinen tilanne on ihan toinen kuin kuvassa
hyllyt ovat nyt täynnä tavaraa!
Minua RIEMASTUTTAA tämä!
Kokonainen ulkovarasto minun täytettäväkseni.

torstai 5. heinäkuuta 2012

Kaupungilla

 Minusta tuntuu niin hassulta sanoa, kaupungilla,
täällähän ollaan maalla, vaikka oltaisiin ihan keskellä kaupunkia.

Lapsena, ollessani Ystäväni luona käytiin kirkolla kun
oli asiaa kauppoihin tai palveluihin joita ei kyläkauppa
tarjonnut.

Olen viime aikoina kuullut useammankin ihmisen
kertovan ettei hänellä ole yhtään ystävää.
Ihan oikean ystävän olemassa oloa ei voi verrata 
mihinkään muuhun ihmissuhteeseen.

Ystävä ja minä pidettiin jälleen palaveria,
pöydällä oli toki makeaakin mutta suurin aika 
meni kuitenkin ihan oikeiden asioiden pyörittelyyn.

Auottiin sielun solmuja, olo helpottui.
Niin aina Ystävän kanssa.

tiistai 3. heinäkuuta 2012

Kevyesti kesäkengillä

 Viime kesänä suunnitelma kaatui ajan vähyyteen.
Tänä kesänä ajan kyllä pitäisi riittää...

Erämessuilta hankimme kengät molemmille,
minulle puukon entuudestaanhan minulla onkin
jo kuksa.
Tästä joku voikin jo arvata mitä ja mihin olisi
suunnitelmissa lähteä.

 Aivan pitämättömiä kenkiähän tämä suunnitelma
ei salli, voipi tulla vaivoja.

Siispä uudet kengät käyttöön...
reippaasti uudet kesäkengät jalkaan
kauppareissuille, vierailuille ja kaikkeen mahdolliseen
kävelyyn.
Näyttäisi kuin ilmat lämpiäisivät, huomaakohan kukaan
kassajonossa meissä mitään erikoista?

 Erämiehellä on nämä vanhat ja mukavaksi muotoutuneet
joissa on ihan nastat pohjissa.

Nämä onkin metsurin saappaat,

 ja tässä eräilysaappaat.

Ainoa arveluttava asia tänä kesänä onkin tässä.