Kun virta ei kulje

Ihmisten välisissä sotkuissa ymmärryksen virta
näyttää saavan ihan omituisia kulkemistapoja.

Samaa suunta ei löydy tai sitä ei halutakkaan löytää.

Enkä anna minkäänlaisia neuvoja, ei minusta ole siihen,
olen aikanani sotkenut ja selvittänyt ja jättänyt selvittämättä
omiani. Olen löytänyt vihdoinkin sen mikä on minulle
omin tapa elää.

Silti pystyn tuntemaan surua ja ahdistusta kun
ihmiset eivät pysty selvittämään välejään.

En ajattele pelkästään avioliittoja,
vaan kaikkia meidän suhteitamme ympärillämme eläjiin.

Joskus näyttää kuin oikein haluaisimme
vain pistellä ja tökkiä ja satuttaa,
levittää omaa tunteittemme ruostetta kaikkiin.

Avun pyytäminen omaan pahaan oloon
ei ole ensimmäinen
keino joka tulee mieleen.

Mutta oikeiden työkalujen löytäminen,

voi saada ihmeitä aikaan.
Kurjakin suhde, kuolleeksi luultu suhde
voi herätä henkiin, jos uskoa riittää.
eikä työtä pelkää.

Voihan se olla niinkin ettei kuollut virkoakkaan,
silloin kuolleen voi haudata.

Jos kuitenkin tuli samalla ne virtajohdot korjattua
voi keittää hautajaiskahvit huojentuneena,
tai tervetuliaiskahvit!