Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









maanantai 3. tammikuuta 2011

Vain kerran elämässä...

...muistan olleeni tekemässä piparkakkuja muulloin kuin
hyvin lähellä joulua, siellä odotuspuolella.

Nyt meillä kuitenkin leivottiin sunnuntai-aamuna,
ja piparkakkuja.

Joulupukki toi Poikaselle kaulimen ja kaksi muottia.
Ne piti saada koekäytetyksi, muuten hyvä juttu mutta:

Miksi taikinaa on näin vähän?

Tämä kohta oli kova paikka, vähäinen apu kelpasi.

Iloinen ja ylpeä leipuri tarjosi jälkiruokakahvin kanssa
Äidille ja Isoimmalle pipareita!

Ei kommentteja: