Olen viime aikoina tuntenut kovasti tarvetta tehdä... jotain?Yksi inhokki sanoistani on harrastaa, siis en harrastaa,
tunnen itseni:
se ei olisi mitään kerhoilua, yök!
eikä hikoile ja hengästys juttukaan,
sen pitäisi jotenkin rakentaa minua,
siitä pitäisi jäädä jälki, edes minuun itseeni.
???
Haluaisin kyllä upeat kukat ikkunallehaluaisin sopusointuisen puutarhan, mutta, ei oikein!
Sitkeää puurtamista ja säännöllistä, hupsis!
Keräily? Sitähän minä teen ihan luonnostaan,kaivelen sahajauhoja.
Suljin portin kansatieteisiin ja arkeologiaan jo silloin
kun päätin: ei lukioon.
Ja sitten pitäisi päästä eroon TURHASTA rajoittavasta itsekritiikistä!Avasin laatikon joka on ollut kauan kiinni. olisiko apua,
mietin?
7 kommenttia:
Jonkun mielestä sinä varmasti jo "harrastat" yhtä ja toista. Sen verran täytenä elämäsi tässä blogissa näyttäytyy.. Silti sitä tosiaan kaipaa aika ajoin jotain uutta, myös omien rajojensa venyttämistä. Tuo laatikko näyttää semmoiseen oikein mielenkiintoiselta :)
Siellä on vesivärejä, pastelliliituja, hiiltä, tussia, teriä. papereita ja paljon muita
tarvikkeita, olleet haudattuina useita vuosia.
Tämän bloggaukseni myötä kaivoin yhden luonnoslehtiön esille.
Huom! En tosiaankaan ole taiteilija
jonkinmoisia rajojen rikkomisia olen yritellyt, josko... ?
Oi mikä aarrelaatikko! Nyt kynät ja pelit soimaan, ihan ilolla, ei kritiikillä, eli kainostelulla vaan hauskuudella!
Anna, millä aloittaisin?
Mihin pyrkisin? Aloittaminen on niin kamalaa, tyhjä paperi edessä ilkkuu minua!
Aloita ilman mitään esittävää, leiki ja innostu vain väreistä, läiskistä, tunnustele miltä materiaalit tuntuvat ja miten niitä yhdistelee, miten vesiväri leviää, kirkkaita värejä, vaaleita värejä, hiiltä sekaan jne. Niillä saa hauskasti pään auki ilman alkupaineita ja on hauskaa. Nautinto suorastaan.
Anna, tänään otan myös värejä esille
ja teen jonkun tajunnan räjäyttävän
TAIDETEOKSEN! Minulle!
Kuulostaa ihanalta :) Tuo on juuri oikea asenne, ihan itseä varten.
Lähetä kommentti